Betula nana, osa 193
Mihail seisoi huoneessaan pöydän ääressä ja katseli
hermostuneena karttoja. Hänellä oli jo juhlapuku yllään. Mihail ja Emily
menisivät pian naimisiin. Häitä oli pakko viettää nyt, sillä Suuren
keisarikunnan armeija oli ylittänyt vuoret. Se tieto oli varmaa. Muista
suunnista ei ollut tietoa eivätkä kaikki ruhtinaat olleet vielä valinneet
puoltaan.
Mihail tuijotti kartalla seisovia nappuloita. Karl oli
teettänyt pelinappuloilta näyttäviä puisia hahmoja havainnollistamaan eri
joukkoja. Keisarikunnalla oli kartalla neljä suurta nappulaa, Mihaililla yksi
hieman pienempi, ruhtinas Strakowskilla oli yksi tästä vielä pienempi ja
lisäksi kartalla ympäri Léostaa oli yksittäisiä pikkuisia nappuloita, jotka
osoittivat puolensa valitsemattomien ruhtinaiden sijainteja. Pelilaudan nappulat
olivat siinä ja pelilauta ei näyttäneet Mihailille mieluisalta.
Oveen koputettiin.
”Sisään”, Mihail sanoi.
Karl astui sisään.
”Teidän ylhäisyytenne, alamme olla valmiita”, Karl sanoi.
”Hyvä”, Mihail sanoi.
Mihail huokaisi syvään.
”Miltä näyttää?” Karl kysyi.
”Jos suoraan sanotaan, niin paskalta näyttää”, Mihail
vastasi.
”Ei kai nyt sentään. Aina on toivoa, kun sitä osaa etsiä”,
Karl sanoi.
”Mistä täältä kartalta minä löydän toivoa?” Mihail kysyi.
”Nappulat ovat vielä liikkeessä”, Karl vastasi.
”Jos tarkoitat Strakowskia, niin siltä suunnalta ei ole
odotettavissa mitään muuta kuin selkään puukotus”, Mihail sanoi.
”Ei sitä vielä voi tietää. Neuvottelut ovat vielä kesken”,
Karl sanoi.
”Minä kyllä tiedän”, Mihail sanoi.
”Onko Yldrim saanut tahtonsa läpi?” Karl kysyi.
Mihail nosti katseensa Karliin.
”Ei”, Mihail vastasi.
”Mitä sitten?” Karl kysyi.
”En vain halua luottaa epävarmaan osaseen”, Mihail vastasi.
”En tiedä onko meillä mitään muutakaan, mihin voisi luottaa”,
Karl sanoi.
Mihail nyökkäsi.
”Onko meillä kuinka paljon aluksia?” Mihail kysyi.
”Mitä aluksia?” Karl kysyi.
”Laivoja”, Mihail vastasi.
”En ole varma mitä kaikkea kenraalikuvernöörin laivastoon
kuului. Kontrolloimme varmaankin suurinta osaa niistä laivoista”, Karl sanoi.
”Otatko selvää. Haluaisin tietää”, Mihail sanoi.
”Selvä. Teen sen heti häiden jälkeen”, Karl sanoi.
”Hyvä”, Mihail sanoi.
Oveen koputettiin jälleen.
”Sisään”, Mihail sanoi.
Ovesta astui sisään Nimmet.
”Hääseremonia on valmis alkamaan”, Nimmet sanoi.
”Hyvä. Mennään”, Mihail sanoi.
Mihail astui ulos huoneestaan ja Karl ja Nimmet seurasivat
hänen perässään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti