Betula nana, osa 199
Edkar Netronova laskeutui pöydältä maahan ja tutki
jäseniään. Hänen liikkeensä olivat hitaita, mutta selkeästi hallittuja. Edkar
asetti kätensä rintakehänsä päälle.
”Muistan, että peitsi lävisti minut ja kaikki pimeni. Sitten
näin valon ja nyt olen tässä”, Edkar sanoi.
”Sinut herätettiin takaisin eloon”, Mihail sanoi.
”Ei sellainen ole mahdollista”, Edkar sanoi.
”Ei ehkä silloin, kun sinä elit, mutta nyt se on mahdollista”,
Nils sanoi.
”Mitä oikein puhutte?” Edkar kysyi.
”Minä olen Mihail Netronova. Olen sinun veljesi Sanrosin
nuorimman pojan pojanpojanpojanpojanpoika. Nyt on vuosi 6268 ja minä manasin
sinut juuri kuolleista”, Mihail vastasi.
”Mitä Sanrosille tapahtui?” Edkar kysyi.
”Hänet teloitettiin 130 vuotta sitten, kun sota loppui.
Samoin koko muu sukumme Sanrosin nuorinta poikaa Eduardia lukuun ottamatta”,
Mihail vastasi.
”Minä tiesin, ettei antautuminen ollut vaihtoehto. Siksi
minä taistelin loppuun saakka”, Edkar sanoi.
”Nyt sinulla on uusi mahdollisuus taistella”, Mihail sanoi.
Edkar nyökkäsi.
”Taistelu on asia, josta jo eläessäni nautin eniten”, Edkar
sanoi.
”Se on hyvä. Tämä taistelu ei nimittäin tule loppumaan
kovinkaan pian”, Mihail sanoi.
”Mitä vihollista vastaan taistelemme?” Edkar kysyi.
”Sitä samaa vihollista vastaan, jota vastaan taistelit jo
eläessäsi”, Mihail vastasi.
”Hyvä. Viimeksi minulta jäi homma kesken. On hyvä päästä
maksamaan kalavelat pois”, Edkar sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti