Aina pitäisi ottaa matkalle mukaansa riittävästi
matkalukemista. Tällä kertaa en niin tehnyt, joten menin markettiin
(kirjakaupan mentyä yllättävän aikaisin kiinni) etsimään uutta matkalukemista
edellisen (Ville Rannan Kajaani) loputtua. Mukaan tarttui Arto Paasilinnan
Jäniksen vuosi.
Arto Paasilinnan kirja Jäniksen vuosi kuuluu niiden kirjojen
joukkoon, jotka on pitänyt lukea, mutta en toisaalta ole kovinkaan aktiivisesti
ajatellut niiden lukemista. Huono valmistautumiseni matkaan koitui näin siis
tavallaan myös onnenkantamoiseksi, kun se sai minut tähän kirjaan tarttumaan.
 |
| Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi junan istuimapaikan pöydällä. |
Kirjan kerronta on huumoripitoista ja rentoa. Lupsakaksikin
sitä voisi kuvailla. Varsinkin alkuun kirja jaksoi naurattaa. Sen verran
uskottavan uskomatonta toilailua tapahtumat ovat. Kirjan tarina koostuu vuoden
ajalle sijoittuvista erillisten tapahtumien sarjasta. Välillä tarinoiden
välillä on varsin suoraa jatkuvuutta ja välillä taas hypätään eteenpäin ajassa
toiseen paikkaan.
Kirjan voi siis lukea monella tapaa. Sen voi lukea joko vain
veijaritarinana, jossa on hauskoja sattumuksia. Se voi kuitenkin lukea myös
oppaana suomalaiseen sielunmaisemaan ja elämänfilosofiaan. Tähän elämänfilosofiaan
kuuluu erottamattomana osana se, että eletään yhteistyössä luonnon kanssa sitä
vahvasti kunnioittaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti