Betula pubescens, osa 76
Kun Edkar heräsi, ilta oli jo kääntynyt yöksi. Ympärillä oli hiljaista ja valoa oli vähän, kun kukaan ei uskaltanut sytyttää nuotioita. Kaikki pelkäsivät valon houkuttelevan vihollisen paikalle. Nukkuakseen paremmin jotkut sotilaat olivat rakentaneet kevyitä esteitä ja ansoja mahdollisien hyökkääjien varalle. Suurin osa kuitenkin luotti joukon tuomaan turvaan. Osa taas oli niin väsyneitä, etteivät he olleet ehtineet enää edes ajatella vihollista ennen nukahtamistaan.
Edkar huomasi, että kapteeni Suomas oli noussut ylös ja seisoskeli vähän matkan päässä puulta. Myls Edkar nousi ylös ja meni kapteenin luokse.
”Onko illan ja yön aikana tapahtunut mitään?” Edkar kysyi.
”Ei mitään mainittavaa, herra kenraali. Kaikissa suunnissa on hiljaista. Taisimme tulla Suuren keisarikunnan leireille niin suurena yllätyksenä, ettei meidän peräänkään osata lähteä”, Solkar sanoi.
”Sitä yllätystä tuskin kestää montakaan päivää. Kun tieto kiirii keisarikunnan armeijan keskusleiriin, niin sieltä tulee varmasti uudet ohjeet siihen, miten tulee toimia. Vihollisina he meitä kuitenkin suoraan pitivät”, Edkar sanoi.
”Taistelun alussa oli pientä epäröintiä, mutta lopulta meidän kai todettiin olevan väärässä paikassa liittolaisiksi. Mekään emme tosin ehkä käyttäytyneet mitenkään liittolaismaisesti”, Solkar sanoi.
”Eipä meidän täällä pitäisikään olla”, Edkar sanoi.
Edkar huokaisi ja katseli metsään. Nukkuvia sotilaita näkyi niin pitkälle kuin hänen katseensa vain kantoi.
”Herra kenraali?” Solkar kysyi.
”Toivon vain, että pääsisimme täältä jo pois”, Edkar sanoi.
”Niin. Me kaikki toivomme sitä. Levätkää vielä, herra kenraali”, Solkar sanoi.
”Koitan levätä. Hankkikaa te sillä välin tietoa, missä tukijoukot ovat. Voitte myös auttaa Kafenpoikaa ensiavun järjestämisessä”, Edkar sanoi.
”Selvä, herra kenraali”, Solkar sanoi.
Edkar meni takaisin puun juurelle lepäämään. Kapteeni Kallas nukkui edelleen sikeästi.
Aamulla kapteeni Suomaksella oli hyviä uutisia. Tukijoukot olivat löytyneet ja näiden pystyttämä leiri oli lyhyen matkan päässä. Sinne ehdittäisiin aamupäivän aikana. Aliupseeri Kafenpojan ensiaputoimet olivat myös sujuneet hyvin. Pahiten haavoittuneet oli löydetty ja heitä oli jo lähdetty kantamaan kohti tukijoukkojen leiriä, missä parempaa hoitoa oli tarjolla.
”Lähdetään sitten liikkeelle. Kukaan tuskin haluaa odotella täällä yhtään pidempään”, Edkar sanoi.
Osasto lähti liikkeelle heti, kun käsky saatiin välitettyä kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti