Betula pubescens, osa 77
Edkarin johtama osasto löysi huoltojoukkonsa väliaikaisen leirin ennen puoltapäivää. Hieman hitaammin heidän perässään seurasi pieni ryhmä, joka peitti osaston jälkiä ja viritti ansoja Suuren keisarikunnan tiedustelijoita ja joukkoja varten. Iltapäivän aikana myös jälkijoukko saavutti leirin ja heitä odotellessa haavoittuneet olivat jo saaneet hoitoa.
Aliupseeri Kafenpoika jatkoi haavoittuneiden hoidon johtoa myös huoltojoukkojen leirissä, koska hän oli hyvin perillä siitä millä eri tavoin kukakin oli haavoittunut. Kafenpoika tuli myös hyvin toimeen huoltojoukkojen kanssa vaikka olikin itse taisteluosastosta.
Alkuillasta Edkar kokosi upseerinsa pohtimaan jatkoa tiellä kohti etelää ja kotia.
”Nyt meidän täytyy päättää seuraavasta askeleesta”, Edkar sanoi.
” Gyllenburhiin on vielä paljon matkaa, herra kenraali”, Tom sanoi.
”Niin on ja kaupunki ei taidakaan olla vielä seuraava huolemme”, Edkar sanoi.
”Herra kenraali, kiireellisemmin meidän täytyy varmistaa ruuan ja muiden tarvikkeiden riittävyys. Tämän hetken varustuksella emme pääse kauaksikaan. hyvä jos toivumme tämän hetken haavoistamme”, Solkar sanoi.
”Voinemme myös olettaa, että alue meidän ja Gyllenburhin välillä on vartioitu ja linnoitettu paljon tiiviimmin nyt kuin mitä se oli meidän tullessa pohjoiseen. Meidän täytyy siis edetä varovaisesti metsiä pitkin, mikä on hidasta”, Venir sanoi.
”Jos rakennustyöt ovat jättäneet jäljelle sellaisia metsiä, joissa voimme kulkea turvallisesti”, Solkar sanoi.
”Suunta on selvä. Kuljemme kohti etelään, tuli mitä tahansa eteemme. Meidän täytyy kuitenkin keskittää enemmän voimia ruuan ja varusteiden hankintaan ja tekoon”, Edkar sanoi.
”Herra kenraali, taidamme joutua tyytymään luonnon antimiin, sillä täällä erämaan reunalla ei ole paljoa mitä ryöstää”, Solkar sanoi.
”Sitten tyydymme siihen, mitä luonnolla on meille tarjota”, Edkar sanoi.
”Herra kenraali, se vie paljon aikaa ja Suuren keisarikunnan armeija on ennemmin tai myöhemmin kintereillämme”, Tom sanoi.
”Minä tiedän, mutta meillä ei taida paljoakaan olla vaihtoehtoja. Jos jollakulla on parempia ehdotuksia mielessään, niin sanokoon niitä ääneen”, Edkar sanoi.
Edkar katsoi upseerejaan, jotka seisoskelivat hänen edessään vaitonaisina.
”Sitten ryhdymme keräämään sitä, mitä tämän seudun luonnolla on meille tarjota. Samalla kuljemme kohti etelää kaikkien jumaluuksien salliessa pääsemme Gyllenburhiin saakka”, Edkar sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti