Betula pubescens, osa 78
Upseerit nyökkäilivät. Ainoastaan kapteeni Kallas näytti enää pohtivan jotakin.
”Onko sinulla vielä jotakin mielessäsi, kapteeni Kallas?” Edkar kysyi.
”Kyllä, herra kenraali. Luulen, meidän olisi varmaan hyvä koittaa harhauttaa Suuren keisarikunnan armeijaa”, Venir sanoi.
”Sillä saisimme varmasti lisää aikaa varustautumiseen”, Edkar sanoi.
Kapteeni Kallas nyökkäsi. Kenraali piti lyhyen tauon miettiäkseen.
”Onko sinulla ehdotuksia?” Edkar kysyi.
”Ei mitään riskitöntä. Sopiva pienehkö osasto voisi käydä liikkumassa jossakin toisessa suunnassa kuin missä pääosasto liikkuu ja samalla ryöstellä varusteita”, Venir sanoi.
”Ei todellakaan mitään riskitöntä, mutta ehkä harkitsemisen arvoista. Meidän täytyy kartoittaa sopivia kohteita. Jotta olisi mahdollista, että tieto ryöstelystä kulkeutuisi keisarikunnan armeijalle, täytyisi osaston kulkea pitkä matka tiheämmin asutetuille seuduille”, Edkar sanoi.
”Mutta pääosasto voisi kulkea suhteellisen rauhassa, kun vihollinen etsisi sitä täysin väärästä paikasta”, Venir sanoi.
”Huonossa tapauksessa pieni osasto saattaisi tuhoutua, jos Suuren keisarikunnan armeija saisi osaston kiinni. Siihen ei välttämättä tarvittaisi suurtakaan joukkoa, koska osaston olisi oltava pieni. Toki keisarikuntalaiset eivät välttämättä uskaltaisi lähettää tuhoamistehtävään kovin pientä osastoa, koska he ehkä olettaisivat meidän pääjoukon olevan lähistöllä ja onnistuimme juuri tuhoamaan yhden kokonaisen armeija, joskin pienen ja täysin yllätetyn sellaisen”, Edkar sanoi.
”Pieneen osastoon lähtijöiden täytyisi olla vapaaehtoisia ja riskistä tietoisia”, Solkar sanoi.
”Tietenkin. Ei ketään pidä lähettää sellaiselle tehtävälle tietämättömänä”, Venir sanoi.
”Kuka tätä tehtävää haluaisi sitten lähteä johtamaan?” Edkar kysyi.
Kapteenit hiljenivät. Kukaan ei varmastikaan ollut vapaaehtoinen tällaisen tehtävän johtoon. Ei ainakaan tässä tilanteessa, missä he nyt olivat. Toisaalta kaikki ymmärsivät harhautuksen tarpeen ja tärkeyden.
Kapteen Kallas koki, että koska hän oli ehdottanut operaatiota, hänen oli lähdettävä itse johtamaan sitä. Kun, kuten jo ennalta oli ollut arvattavissa, kukaan ei ollut ilmaissut halukkuuttaan johtaa tehtävää, Kallas päätti astua esiin ja vapaaehtoiseksi. Hän ei kuitenkaan ehtinyt.
Kapteeni Cranfot astui kenraali Netronovan luokse.
”Minä voin lähteä. Muut ovat kokeneet kovempia, mutta minä olen hyvin levännyt. Tiedän myös joukon luottosotilaita, jotka ovat varmasti innokkaita lähtemään mukaani tehtävää suorittamaan”, Tom sanoi.
Edkar nyökkäili ja vilkaisi kapteeni Kallasta, joka yllättyneenä tuijotti kapteeni Cranfotia.
”Olette varmasti parhaassa kunnossa tämän tehtävän hoitamiseksi. Kapteenit Kallas ja Suomas puolestaan voivat johtaa tarvikkeiden keruuta ja valmistusta ja minä pääosaston etenemistä kohti etelää. Kaikille riittää kyllä tehtävää” Edkar sanoi.
Käskynjaon jälkeen kapteeni Kallas meni kapteeni Cranfotin luokse.
”Kiitos, kun lähdet johtamaan harhautusosastoa”, Venir sanoi.
”Ilo on minun puolellani. Ei teille Solkarin kanssa voi antaa kaikkea kunniaa”, Tom sanoi.
Kapteeni Kallas nyökkäsi.
”Jos tarvitse jotakin, niin kysy. Tuosta tehtävästä tulee varmasti vaikea”, Venir sanoi.
”Kysyn, jos tulee tarvetta”, Tom sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti