Betula pubescens, osa 79
Kapteeni Suomas käänsi pihlajan oksaa näkökenttänsä edestä. Hän oli johtamassa pientä partiota, joka etsi ruokatarvikkeita netronovalaisten pääjoukolle. He olivat löytäneet jo sieniä ja mehiläispesän, josta oli saatu kerättyä hyvä määrä hunajaa. Partion mukana olleet Nils Tammen seuraajat olivat myös löytäneet tarvittavia ainesosia eliksiirin tekoa varten ja palanneet sitten takaisin pääosaston luokse. Kapteeni Suomas oli lähettänyt myös aiemmin löydetyt ruuat pääosastolle ja jäänyt lopun partion kanssa vielä etsimään uusia ruoka-apajia.
Nyt he olivat yhyttäneet peuran.
Partio oli saartanut peuran ja partion parhaan ampujan oli kohta tarkoitus yrittää peuran kaatamista. Myös muilla partion jäsenillä oli jouset ampumavalmiina sitä varten, että ampuja ei osuisi. Kapteeni Suomas oli melko varma, että muiden varautuminen oli melko turhaa, sillä ampujana oli Katrin Beorcen. Beorcen oli yksi kapteenin luottosotilaista ja hänen mielestään myös yksi armeijan parhaita ampujia.
Kaikki Suomasin alaiset eivät pitäneet siitä, että kapteeni piti Beorcenia niin korkeassa arvossa. Kapteeni Suomas ei kuitenkaan välittänyt muiden ajatuksista. Hänelle merkitystä oli sillä, mitä sotilaat tekivät. Hyvä sotilas oli hyvä sotilas. Muulla Suomasille ei ollut merkitystä.
Lehdet kahahtivat jossakin kapteeni Suomasin takana ja hän käänsi katseensa sinne. Lähetti lähestyi puiden lomasta ja Suomas näytti tälle, että täytyi olla hiljaa ja odottaa. Lähetti yritti silti lähestyä, mutta Suomas viittoi tälle vihaisemmin ja lopulta lähetti uskoi ja jäi puun juurelle istumaan.
Kapteeni Suomas käänsi taas huomionsa kohti peuraa. Pian hän kuuli, kun Beorcen viritti jousensa. Ja sitten nuoli osui peuraan ja peura kaatui kolmen epätahtisen hypyn jälkeen kuolleena maahan. Suomas ryntäsi kuolleen eläimen luokse.
”Laskekaa veret johonkin sellaiseen paikkaan, jossa ne on helppo peittää. Sitten voimme aloittaa eläimen paloittelun. Lähetti saapui juuri, joten voimme pyytää lisävoimia peuran kuljettamiseksi pääosaston luokse”, Solkar sanoi.
”Selvä, herra kapteeni”, Katrin sanoi.
Suomas käveli takaisin sinne, missä oli ollut tarkkailemassa peurankaatoa. Lähetti odotti edelleen puun juurella.
”Onko sinulla viestiä?” Solkar kysyi.
”Kyllä, herra kapteeni. Kenraali haluaa tavata sinut”, lähetti sanoi.
”Vai niin”, Solkar sanoi.
Kapteeni nosti reppunsa, jonka oli jättänyt puun juurelle, takaisin selkäänsä. Sitten hän viittoi lähetin seuraamaan perässään peuran luokse.
”Mitä asiaa kenraalilla on?” Solkar kysyi.
”Herra kapteeni, kenraali ei kertonut asiaansa”, lähetti vastasi.
Suomas hymähti.
”Eipä tietenkään”, Solkar sanoi.
Kapteeni ja lähetti astuivat peuran luokse.
”Oletko ennen nähnyt tällaista peuraa?” Solkar kysyi.
”En, herra kapteeni”, lähetti vastasi.
”Toivottavasti tulet jatkossa näkemään. Elävät tarvitsevat ruokaa”, Solkar sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti