Betula pubescens, osa 81
Kapteeni Kallas kulki kärkiosaston mukana kohti etelää. He huolehtivat reitin tiedustelusta ja etsivät sopivia leiriytymispaikkoja pääjoukolle. Kapteeni johti myös laajemmin tiedustelijoiden toimintaa kärkiosaston ympäristössä. Samalla he keräsivät ruokaa ja materiaaleja tarvikkeita varten. Kärkiosaston ja pääjoukon välillä kulki jatkuva lähettien virta kuljettamassa viestejä, ruokaa ja tarvikkeita.
Heidän edessään siintävä reitti huolestutti Kallasta. Joukko ajautui koko ajan kauemmaksi pohjoiseen johtavasta tiestä ja syvemmälle Weasin metsäseuduille. He halusivat pysyä keisarikunnan tietämättömissä, joten he eivät voineet antaa talonpoikien löytää armeijan jälkiä. Tämä taas vaati sitä, että he kulkivat kaukaa ne vähät maatilat, joita tien varrella oli. Etelässä odottavan kaivoskaupungin vaikutus alkoi kuitenkin jo näkyä ja tiloja oli yhä enemmän ja kauempana tiestä. Siksi he joutuivat kiertämään yhä syvemmälle metsään. Pian heidän oli kaarrettava kohti vähäistä asutusta ja sen läpi, jos he halusivat joskus päästä Gyllenburhiin asti.
Kallas tutki karttoja ja yritti pohtia reittiä, joka veisi heidät turvallisesti ja huomaamattomasti kohti kaivoskaupunkia. Osa kartoista oli vanhoja, mutta suurin osa oli armeijan kartanpiirtäjänä toimivan kirjurin heidän matkan aikana piirtämiä. Nytkin kirjuri piirsi uutta versiota Weasin metsiä kuvaavasta kartasta, jonka tekoon hän hyödynsi omia kokemuksiaan ja tiedustelijoiden tuomia tietoja. Aikaisemman version kirjuri oli piirtänyt armeijan matkatessa pohjoiseen ja metsien osalta se kertoi enemmän kirjurin mielikuvituksesta kuin todellisesta maastosta. Kartan tarkentamiseen ja päivittämiseen oli siis aihetta.
Päivityksen yhteydessä syntyvistä lisäkopioista oli myös siten hyötyä, että vanhat versiot saatettiin antaa upseerien käyttöön. Nämä eivät tosin aina arvostaneet paikkansapitämättömiä karttoja.
”Onko tämä alkuperäinen vai kopio?” Venir kysyi.
”Kopio, herra kapteeni, johon on lisätty muutama alkuperäisestä puuttuva yksityiskohta ja oikaistu joki kulkemaan enemmän todellista reittiään”, kirjuri vastasi.
”Aivan”, Venir sanoi.
Kapteeni Kallas yritti muistaa miten pohjoiseen menevä tie kulki. Kartassa oli sen varrella vain muutama maamerkki, aivan kuin todellisuudessakin.
”Toivottavasti uudesta kartasta tulee tarkempi”, Venir sanoi.
”Kyllä siitä tulee, herra kapteeni. Tarkkuus vain vie enemmän aikaa”, kirjuri sanoi.
”Ja vaatii enemmän tietoa”, Venir sanoi.
”Sitäkin, herra kapteeni”, kirjuri sanoi.
Kapteeni seurasi, kun kirjuri kastoi sulkakynänsä musteeseen ja piirsi sillä uuden viivan karttaansa.
”Miten kauan uuden kartan valmistumiseen menee?” Venir kysyi.
”Olen jo loppusuoralla , herra kapteeni. Luulen saavani työn valmiiksi parin päivän sisään ja sitten ryhdyn tekemään kopioita. Kenraali ainakin tarvitsee sellaisen”, kirjuri vastasi.
”Ja siinä vaiheessa, kun saat kopiot valmiiksi, olemme jo metsän etelälaidassa”, Venir sanoi.
”Kenties, herra kapteeni”, kirjuri vastasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti