Betula pubescens, osa 82
Weasissakaan metsä ei jatkunut loputtomiin. Erämaa alkoi jäädä taakse, kun vuoret alkoivat nousta siltä suojaksi. Samalla myös Gyllenburh lähestyi ja sen vaikutus alkoi näkyä metsissä saakka. Etenkin pieniä, mutta myös vähän isompiakin, maatiloja alkoi olla enemmän. Puita oli kaadettu yhä enemmän ja järjestelmällisesti. Kun aikaisemmin puita oli kaadettu vain satunnaisesti sieltä täältä maatilojen läheisyydestä, nyt löytyi isompia aukkoja, joiden puut oli kuljetettu kauemmaksi. Kaivos, sen vieressä oleva kaupunki ja niitä suojaavat linnoitukset tarvitsivat puuta niin paljon, että sitä kannatti raahata kauempaakin.
Kapteeni Kallas seisoi yhden jonkin aikaa sitten hakatun aukean reunalla. Lähelle olevat tiedustelijat tarkkailivat herkeämättä näkyisikö aukon toisella laidalla liikettä. He olivat osuneet aukean reunaan edellisenä iltapäivänä ja jääneet sen lähistölle yöpymään. Nyt oli taas aika jatkaa eteenpäin.
Kapteeni kääntyi vierellään olevan lähettinsä puoleen.
”Jos näitä aukkoja alkaa olla enemmän, meillä ei ole kohta metsää, jonne piiloutua”, Venir sanoi.
”Niin, herra kapteeni”, lähetti sanoi.
”Mutta etelään meidän on jatkettava, pysyimme sitten piilossa tai emme. Vie kenraalille ja pääjoukolle tieto tästä aukosta ja uudesta reitistä. Pääjoukon on pakko kiertää tämäkin aukko. Kirjurillani on tarkemmat tiedot”, Venir sanoi.
”Kyllä, herra kapteeni”, lähetti sanoi.
Lähetti lähti etsimään kirjuria ja jätti kapteeni yksin pohdiskelemaan tilannetta. Lopulta Kallas huokaisi ja meni tiedustelijoiden luokse.
”Meidänkin täytyy kiertää aukea. Pieni partio voisi kiertää aukon ympäri ja käydä katsomassa miten iso aukea on ja onko sen toisella puolella jotakin keisarikuntalaista toimintaa. Loppujoukko lähtee kiertämään aukeaa metsän puolelta, kun leiri on saatu purettua”, Venir sanoi.
”Selvä, herra kapteeni”, lähin tiedustelija sanoi.
Vapaaehtoisista koottu pieni partio haki tavaransa ja lähti kiertämään aukeaa ympäri. Kapteeni Kallas seurasi heidän mukanaan aukean reunalta leiriin ja jäi sinne kokoamaan omia tavaroitaan lähtövalmiiksi. Kirjuri piirsi karttaansa välittämättä pian koittavasta lähdöstä.
”Kokoa sinäkin tavarasi. Lähdemme pian”, Venir sanoi.
”Olen melkein lähtövalmis, herra kapteeni”, kirjuri sanoi.
Kallas vilkaisi kirjurin laajalle alueelle levinneitä karttoja ja niiden piirtoon tarvittavia välineitä.
”Ette näytä siltä”, Venir sanoi.
”Herra kapteeni, minulla on vain karttojen piirtämiseen tarvittavat välineeni esillä. Muut tavarani löytyvät täältä”, kirjuri sanoi.
Samalla kirjuri taputti toisella kädellään vieressään maassa olevaa reppua.
”Kunhan olet pian valmis”, Venir sanoi.
”Olen, herra kapteeni”, kirjuri sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti