Betula pubescens, osa 92
Lopulta myös Kenraali Netronovan johtama kuolleiden armeijan pääjoukko saapui Gyllenlaesiin. Ensin saapuivat pääjoukon tiedustelijat ja kärkiosasto ja sitten suurimmat taisteluosastot. Näiden jälkeen tulivat huoltojoukot sekä Tammen seuraajat. Myös kenraali Netronovan avustaja Miranda tuli huoltojoukkojen mukana yhdessä kenraalin tavaroiden kanssa. Viimeisenä seurasivat jälkijoukko sekä itse kenraali.
Ensimmäisenä Gyllenlaesiin saavuttuaan kenraali halusi kuulla etujoukon kapteenien raportin ja saapui tätä varten kapteenien telttaan. Kenraali näytti uupuneelta. Hän vain lysähti tuoliin ja ei saanut itseään enää suoristettua.
”Kapteenit, mikä täällä on tilanne?” Edkar kysyi.
”Herra kenraali, olemme eristäneet kaupungin ja kaivosalueen ja valmistelleet puolustusasemia teiden hallussapitoa varten”, Venir vastasi.
”Herra kenraali, olemme myös tiedustelleet lähimpiä mahdollisia paikkoja, joista voisimme löytää puuta piirityslaitteita varten”, Tom vastasi.
”Hyvä, hyvä”, Edkar sanoi.
Kenraali vajosi ajatuksiinsa. Kapteenit odottivat, että kenraali jakaisi käskyt, mutta lopulta alkoi näyttää siltä, ettei kenraalilla ollut mitään käskyjä annettavana.
”Herra kenraali, miten jatkamme tästä eteenpäin?” Venir kysyi.
Edkar palasi ajatusmaailmoistaan takaisin todellisuuteen ja haiskeli vähän aikaa vastaustaan.
”Jatkakaa vain samaan malliin”, Edkar sanoi.
”Eli rakennamme suojavarustuksia ja yritämme etsiä puuta?” Tom kysyi.
”Vaikka”, Edkar sanoi.
Kapteenit vilkaisivat tosiaan. Molemmat tulivat sellaiseen loppuajatukseen, ettei kenraalista saisi enää enempää irti ennen kuin tämä olisi levännyt.
”Selvä, herra kenraali”, Tom sanoi.
Kapteeni Cranfot lähti teltasta.
”Voitte levätä täällä, kunnes oma telttanne saadaan pystytettyä, herra kenraali”, Venir sanoi.
Kenraali tuijotti kapteenia.
”Näytänkö siltä, että tarvitsen lepoa?” Edkar kysyi.
”Haluatko rehellisen vastauksen, herra kenraali?” Venir kysyi.
Kenraali mietti hetken.
”Haluan rehellisen vastauksen”, Edkar vastasi.
”Näytätte siltä, että ette olisi nukkunut viikkokausiin. Levätkää nyt. Meillä on tärkeitä päiviä tulossa ja tarvitsemme sinut täysissä voimissasi”, Venir sanoi.
Edkar käänsi katseensa pois kapteenista. Oikeasti hän ei olisi halunnut kuulla rehellistä vastausta.
”Voitte käyttää minun petiäni. Se on tuo tuossa. Järjestän niin, että saatte olla täällä rauhassa”, Venir sanoi.
Kapteeni Kallas lähti teltasta ja jätti kenraali Netronovan yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti