Betula pubescens, osa 90
Kapteenien Kallaksen ja Cranfotin johtama etujoukko saavutti Gyllenburhin ympärillä olevan tasangon ensimmäisenä. Usein kuultiin puhuttavan Gyllenburhin tasangosta, mutta paikalliset kutsuivat aluetta Gyllenlaesiksi, koska siellä oli useita kaupunkilaisten yhteislaitumia. Tasanko oli hieman kalteva, koska se nousi kohti vuoria, joita vasten kaupunki oli rakennettu. Se kuitenkin erottui selvästi vuorten juurella olevista kukkuloista, jollaisille Gyllenburhkin oli rakennettu. Kaupungista ja vuorista kauemmaksi mentäessä tasanko tasoittui ja jatkui kunnes Trenosin jokilaakso alkoi. Jokilaakson merkkinä olivat pienet suot ja niistä lähtevät pienet purot joet, jotka kuljettivat tasangolle tulevat sadeveden Trenosiin.
Tavallisena päivänä he olisivat nähneet paljon liikettä, mutta nyt Gyllenlaes oli tyhjä. Kaupunkilaiset olivat vieneet eläimensä joko pois kauemmaksi maaseudulle tai sitten ne olivat kaupungin muurien sisäpuolella. Myöskään kauppiaat tai lähiseudun asukkaat eivät kulkeneet teillä kohti kaupunkia tai sieltä pois. Kaikki olivat joko sisällä kaupungissa, lähteneet kauemmaksi etelään tai piiloutuneet.
”Ainakaan meidän ei tarvitse varoa yllätyksen menetystä”, Tom sanoi.
”Niin, sitä etua meillä ei ole ollut enää vähään aikaan”, Venir sanoi.
Kapteenit eivät tienneet olivatko kauaksi näkyneet poltettujen maatalojen savupatsaat paljastaneet heidät vai oliko jostakin sotilaiden ryöstöretkestä jäänyt todistajia. Sen he tiesivät, että kaupunki ja koko heitä ympäröivä lähiseutu tiesi kuolleiden armeijan olevan tulossa ja kaupunki oli varustautunut piiritykseen. Suuren keisarikunnan armeija oli myös varmasti saanut jo tiedon kaivoskaupunkia uhkaavasta vaarasta ja oli vain ajan kysymys milloin keisarikunnan joukkoja alkaisi saapua paikalle.
”Kuinkahan kauan kaupunki on ehtinyt varustautua piiritykseen?” Tom kysyi.
”Jospa tiedustelijat osaavat kertoa sen. Tästä katsottuna näyttäisi kuitenkin siltä, että kaupunkilaisilla on ollut hyvin aikaa”, Venir vastasi.
”Niin, piirityksestä voi tulla vaikea”, Tom sanoi.
”Sitä minäkin pelkään. Edes pienen yllätyksen kanssa kaikki olisi ollut paljon helpompaa”, Venir sanoi.
”Mutta vaikka kuinka olisimme päässeet tänne ilman että kukaan olisi huomannut, olisi kaupungin omalla vartiojoukolla ollut hyvin aikaa polttaa lähes kaikki pellot ja teljetä kaupungin portit”, Tom sanoi.
”Niin, kaupungin valtaaminen on vaikeaa joka tapauksessa”, Venir sanoi.
Kapteenit kävelivät pitkin kapeaa tietä, joka kulki kahden laitumen välissä. Seutu oli lähes täysin tasaista lukuun ottamatta aitoja ja ojia sekä siellä täällä olevia pieniä mökkejä ja latoja.
”Tämä näyttää vähän liikaakin taistelukentältä”, Tom sanoi.
”Niin näyttää. Tasanko tuntuu vain odottavat armeijoita saapuvaksi”, Venir sanoi.
”Ja kun piiritämme kaupunkia, meillä ei ole mitään suojaa keisarikunnan hyökkäystä vastaan”, Tom sanoi.
”Toivottavasti olemme ennen sitä päässeet sisälle kaupunkiin”, Venir sanoi.
”Mutta miten pääsemme sinne?” Tom kysyi.
”Toivon, että kenraali on keksinyt siihen jonkin ratkaisun siihen mennessä, kun hän ehtii tänne”, Venir vastasi.
”Eli hänellä on pari päivää aikaa miettiä”, Tom sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti