Betula pubescens, osa 97
Kenraali Netronova piristyi jo huomattavan paljon seuraavalle päivälle, kun sai kunnolla nukuttua. Kenraali vietti koko yön kapteenien teltassa, joten kapteenit itse katsoivat parhaaksi liittyä lähistöllä majoittuvien henkivartijoiden seuraan. Sotilaat olivat yllättyneitä ja aluksi hieman kiusaantuneitakin, kun saivat seuraksi upseereita. Yhdessä vietetyn yön aikana sotilaat kuitenkin rentoutuivat ja erityisesti nämä arvostivat sitä, kun kapteenit osallistuivat yön kipinävuoroihin. Kapteenit puolestaan pääsivät kuulemaan sellaisia sotilaiden kertomia tarinoita, joita normaaleissa raporteissa ei heille asti kantautunut.
Aamulla Miranda tuli etsimään kapteeneja. Kenraali oli herättyään siirtynyt omaan telttaansa ja halusi taas nähdä kapteenit.
”Sanoiko kenraali aikaa, jolloin hän haluaa meidät nähdä?” Venir kysyi.
”Ei tarkkaa aikaa, herra kapteeni. Menisin kuitenkin mahdollisimman pian, koska kenraali ei ole tottunut odottelemaan”, Miranda vastasi.
”Kiitos, Miranda. Tulemme niin pian kuin tästä ehdimme”, Tom sanoi.
Miranda nyökkäsi ja vilkaisi sitten ympärilleen tarkastaakseen ettei sotilaita ollut kuulemassa.
”Kiitos, kun pidätte kenraalista huolta”, Miranda sanoi.
”Paremmin sinä hänestä pidät huolta kuin me kaikki kolme yhteensä”, Tom sanoi.
”Joskus hän tarvitsee apua muiltakin kuin minulta”, Miranda sanoi.
Miranda lähti ja jätti kapteenit keskenään. Nämä kokosivat tavaransa ja kantoivat ne teltalleen.
”Mitähän asiaa kenraalilla on?” Tom kysyi.
”Luultavasti hän haluaa puhua piirityksestä”, Venir vastasi.
Kapteeni Kallas vilkaisi vieressään vaitonaisena seisovaa kapteeni Suomasta.
”Ja toivottavasti hän haluaa puhua tehtävien jaosta. Niitä olisi ehkä syytä miettiä hieman uudestaan”, Venir sanoi.
”Jos kenraali ei itse ota asiaa esille, niin me voimme itse sen tehdä”, Tom sanoi.
”Se voisi olla hyvä ajatus. Sovitaan niin”, Venir sanoi.
”Sanonko minä asiasta?” Tom kysyi.
”Miten vain käy minulle”, Venir vastasi.
”Minä voin sanoa”, Tom sanoi.
Cranfot katsoi kapteeni Suomasta, joka oli nyt paremmin nukkuneena hieman pirteämpi ilmestys, mutta hän oli harharetkiensä tuloksena edelleen hieman resuisen oloinen.
”Minä ainakin voisin hieman peseytyä ja leikata partani ennen kuin menemme kenraalin puheille”, Tom sanoi.
”Minä myös. Kenraali varmasti sen aikaa jaksaa odottaa”, Venir sanoi.
Kapteeni Suomas kokeili kämmenellään leukaansa ja yllättyi partansa pituudesta.
”Minunkin ehkä täytyy hieman ajaa partaani”, Solkar sanoi.
Kolmikko hankki peseytymisvettä ja suuntasi vasta parranajojen jälkeen kohti kenraalin telttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti