Betula pubescens, osa 103
Neuvottelut Gyllenburhissa jatkuivat ja samoin piirityksen valmistelut. Netronovalan armeija jatkoi varustusten rakentamista kaivamalla kaupungin ja kaivosalueen ympärille ojan ja sen molemmin puolin vallin, joilla suojauduttiin sekä kaupungista tulevia vastahyökkäyksiä vastaan että jossakin vaiheessa odotettavaa Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäystä vastaan. Linnoitus ei ollut kummoinen ja armeija oli liian pieni miehittämään sitä tehokkaasti, mutta se oli silti parempi kuin taisteleminen tasangolla.
Kapteeni Suomas johti rakennustöitä samalla, kun kapteeni Cranfot auttoi kenraalia tuleviin taisteluihin valmistautumisessa. Päivän jaloitteluksi Cranfot oli tullut katsomaan miten linnoitustyöt sujuivat. Samalla hän vei Suomakselle uusimmat suunnitelmat piiritystä varten ja tiedustelujen perusteella tehdyn arvion mahdollisista Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäysreiteistä.
”Ei näissä mitään kovin mullistavaa ole, mutta joitakin asioita kannattaa katsoa tarkemmin. Tein niistä listan erilliselle paperille, joka on täällä jossakin seassa”, Tom sanoi.
Cranfot ojensi paperikasan Suomakselle, joka puolestaan ojensi sen kirjurilleen.
”Tutustun näihin illalla”, Solkar sanoi.
”Voi jo katsoa valmiiksi ja kertoa sitten olennaiset asiat”, kirjuri sanoi.
”Sekin olisi hyvä, tee niin”, Solkar sanoi.
Kirjuri jätti kapteenit kahden.
”Miten työ etenee?” Tom kysyi.
”Hitaasti. Niin kuin tähänkin saakka”, Solkar vastasi.
Kapteenit katselivat sotilaiden työntekoa.
”Ainakaan kukaan ei pääse pahantekoon, kun täytyy olla linnoitustöissä”, Tom sanoi.
”Niin, mutta kyllähän tämä loputon linnoitustyö sotilaita rasittaakin. Kaikki kuitenkin tietävät, että nyt tehtävä työ saattaa pelastaa heidän henkensä myöhemmin”, Solkar sanoi.
”Mitä enemmän tekee nyt, sitä helpompaa on myöhemmin”, Tom sanoi.
”Oikeastaanhan se pätee jokaiseen hetkeen, mutta ehkä tällaisissa tilanteissa sen tuntu jotenkin korostuu”, Solkar sanoi.
”Niin”, Tom sanoi.
Cranfot käänsi katseensa vuorille.
”Toivottavasti Kallaksella kaikki sujuu hyvin”, Tom sanoi.
Myös Suomas nosti katseensa ylös työmaalta.
”Varmasti. Hän on meistä paras”, Solkar sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti