Betula pubescens, osa 112
Koko seuraavan päivän ajan Netronovalan armeijan leirissä valmisteltiin seuraavana yönä tapahtuvaa hyökkäystä. He eivät tienneet minkä portin luokse Kallaksen osasto oli tulossa, joten kaikkia portteja varten täytyi valmistella oma osasto, joka hyökkäisi avatun portin läpi heti, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Muidenkin porttien luokse jäävät osastot olivat tärkeitä, koska nämä sitoivat kaupungin puolustajia pois auki olevalta portilta.
Suomas ja Cranfot olivat seuraamassa valmistelujen etenemistä. Aamulla he olivat päättäneet kenraali Netronovan kanssa eri osastojen tehtävänjaosta ja sen jälkeen kiertäneet kaikki osastot ja jakaneet määräykset. Aliupseerit johtivat omien osastojensa valmisteluja.
”Ehditkö nukkua?” Tom kysyi.
”Olisin ehkä ehtinyt, mutta uni ei oikein tahtonut tulla”, Solkar vastasi.
”Ei minullekaan”, Tom sanoi.
Cranfot haukotteli.
”Väsymys kaikkoaa sillä hetkellä, kun taistelu alkaa”, Solkar sanoi.
”Niin se aina tekee. Silti meidän molempien olisi varmasti hyvä vähän levätä ennen yötä. Toivottavasti myös kenraali malttaa tehdä niin”, Tom sanoi.
”Luulen, ettei kenraali malta”, Solkar sanoi.
”Niin voi olla”, Tom sanoi.
Kapteenit katselivat, kun yhä lisää varusteita ja tarvikkeita kannettiin kohti portteja. Kaupungista varmasti jo huomattiin, että jotakin oli tekeillä. Tällä puolella muuria oli hankalaa tehdä mitään yllättävästi.
”Mene sinä hetkeksi lepäämään, minä valvon valmisteluja”, Tom sanoi.
”Entä sinä?” Solkar kysyi.
”Tulen sitten herättämään, että ehdin itsekin hieman levätä”, Tom vastasi.
Suomas nyökkäsi ja lähti teltalle. Cranfot tuli herättämään hänet vasta siinä vaiheessa, kun valmistelut oli tehty ja Kallaksen osaston merkin odotus jo alkanut.
”Sinä et nyt ehtinyt ollenkaan levätä”, Solkar sanoi.
”Tiedän. Halusin, että edes sinä olet levännyt kunnolla”, Tom sanoi.
Suomas hyvähti.
”Seuraavalla kerralla saat itse mennä ensin lepäämään”, Solkar sanoi.
”Sopii”, Tom sanoi.
Suomas ja Cranfot katselivat laskevaa aurinkoa. Taivaalla näkyi kaikki värit tummasta violetista kirkkaaseen keltaiseen.
”Niin seesteistä ennen myrskyä”, Solkar sanoi.
”Niin se aina on. Ennen ja jälkeen”, Tom sanoi.
Värikylläisyyden jälkeen taivas pimeni nopeasti. Pian ainoat valonlähteet olivat nuotiot, soihdut ja lyhdyt. Molempia löytyi sekä netronovalalaisten leiristä että kaupungista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti