Betula pubescens, osa 111
Kapteeni Cranfot kiipesi korkeimpaan vartiotorniin, jonka Netronovalan armeija oli Gyllenlaesiin rakentanut. Hän etsi kapteeni Suomasta, joka ei ollut saanut unta ja oli siksi lähtenyt jaloittelemaan. Kun Suomasta ei ollut kuulunut takaisin, Cranfot oli lähtenyt etsimään tätä.
”Täällähän sinä olet”, Tom sanoi.
Suomas ja kaksi tornissa olevaa sotilasta kääntyivät kapteeniin päin. Sotilaat kääntyivät pian takaisin keskittyäkseen vartiotehtäviinsä.
”Ihmettelin, kun et tullutkaan takaisin”, Tom sanoi.
”Tuntui, etten olisi saanut kuitenkaan unta, joten jäin jaloittelemaan. Halusin myös tulla itse katsomaan, jos Kallaksen osaston merkkiä näkyisi”, Solkar sanoi.
Ennen Kallaksen osaston lähtöä he olivat sopineet merkkitulesta, jonka he sytyttäisivät vuorilla hyökkäystä edeltävänä yönä.
”Onko mitään näkynyt?” Tom kysyi.
”Ei. Ei vieläkään”, Solkar vastasi.
Kapteenit huokaisivat ja katsoivat vuorille, jotka olivat yhtä pimeitä kuin aina ennenkin yöaikaan. Vähän aikaa katseltuaan vuorille Cranfot haukotteli.
”Aiotko tulla nukkumaan?” Tom kysyi.
”Pakkohan sitä on jossakin vaiheessa nukkua, mutta taidan vielä hetkeksi jäädä tänne”, Solkar vastasi.
Cranfot nyökkäsi ja kääntyi tikkaiden luokse kiivetäkseen tornista alas.
”Älä viivy liian pitkää, jotta ehdit nukkua”, Tom sanoi.
”Joo”, Solkar sanoi.
Cranfot kiipesi alas tornista ja lähti kävelemään kohti telttaa. Suomas seurasi ensin kapteenitoveriaan ja käänsi sitten katseensa taas vuorille. Hän näki siellä valoa. Suomas ei ensin uskonut näkemäänsä, mutta valo ei hävinnyt.
”Näettekö tekin tuon?” Solkar kysyi.
Sotilaat kääntyivät kysyvästi Solkarin puoleen ja tämä osoitti vuorille kohtaan, jossa näki valoa.
”Minä näin ainakin, herra kapteeni”, sotilas sanoi.
”Minäkin näen, herra kapteeni”, toinen sotilas sanoi.
Suomas nyökkäsi ja muisti juuri lähteneen Cranfotin. Hän kääntyi huutamaan tämän perään.
”Cranfot, tule takaisin!” Solkar huusi.
Solkar ei kuullut Cranfotin vastausta.
”Herra kapteeni, hän taitaa olla liian kaukana”, sotilas sanoi.
”Lähettäkää joku hakemaan hänet takaisin. Hänkin haluaa varmasti nähdä tulen vuorilla”, Solkar sanoi.
Toinen tornissa olevista sotilaista lähti nopeasti kiipeämään tornin portaita alas ja lähettämään jonkun kapteeni Cranfotin perään. Kapteeni Suomas kääntyi takaisin kohti vuoria ja niiltä pilkistävää valoa. Tuntui kuin kaikki olisi aivan eri tavalla kuin vain hetkeä aikaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti