Betula pubescens, osa 116
Kapteeni Cranfot seurasi tilanteen etenemistä alakaupungin portin läheisyydessä portin luona olevan aukion laidalla. Alakaupungin talojen läpikäynti portin ympäristössä oli hidasta, mutta eteni vääjäämättä. Kaupungin sotilaita ei juurikaan löytynyt taloista. Ne gyllenburhilaiset sotilaat, jotka löytyivät alakaupungin taloista, eivät enää halunneet taistella. Pääkatuja pitkin sen sijaan virtasi koko ajan lisää sotilaita puolustamaan kaupunkia. Samaan aikaan portista virtasi koko ajan lisää netronovalalaisia, joten taistelu kävi koko ajan kiivaammaksi.
Uusista gyllenburhilaisista puolustajista Cranfot ei ollut huolissaan. Oletettavaakin oli, että kaupunkilaiset keskittäisivät voimiaan sinne, mistä he olivat murtautuneet sisään kaupunkiin. Sen sijaan hän oli huolissaan kapteeni Kallaksesta, jota hän ei ollut vieläkään löytänyt.
Kallaksen sijaan Cranfot oli viimeinkin löytänyt sotilaan, joka oli ollut mukana Kallaksen osastossa kiertämässä vuorten kautta kaupunkiin. Sotilas oli jäänyt varmistamaan porttia, kun Kallas oli kiirehtinyt jo seuraavaan paikkaan. Sotilaan mukaan Kallas oli suunnannut alakaupungin läpi kohti muuria, joka erotti alakaupungin muusta kaupungista, ja tarkoituksena oli yrittää saada jokin tuon muurin portti haltuun, jotta eteneminen syvemmälle kaupunkiin voisi jatkua helpommin. Samalla se osittain tyrehdyttäisi puolustajien virtaa alakaupunkiin.
”Näin kapteeni Kallas sanoi aikovansa tehdä?” Tom kysyi.
”Niin, herra kapteeni. Hän otti osastosta ehkä puolet matkaansa ja lähti kiireellä. Näimme muurin vuorilta ja kapteeni mietti pitkään mitä kautta meidän kannattaisi laskeutua kaupunkiin. Alakaupungin hän valitsi sillä perusteella, että täällä pääsimme huomaamattomasti ulkomuurin portille”, sotilas vastasi.
”Kallas lähti siis heti, kun portit oli saatu auki?” Tom kysyi.
”Niin, herra kapteeni”, sotilas vastasi.
”Toivottavasti hän tietää, mitä tekee”, Tom sanoi.
”Kapteeni Kallas tietää aina”, sotilas sanoi.
Cranfot toivoi sotilaan olevan oikeassa. Hänellä oli nyt vain omat epäilyksensä. Vaikka Kallas onnistuisikin valtaamaan haluamansa portin, sen pitäminen voisi olla vaikeaa ellei jopa mahdotonta ilman lisävoimia. Tosin Kallas saattoi myös laskea sen varaan, että hän saisi apuvoimia viimeistään siinä vaiheessa, kun portti oli vallattu.
”Tiedätkö mihin suuntaan Kallas lähti?” Tom kysyi.
”Suurin piirtein, herra kapteeni”, sotilas vastasi.
Sotilas osoitti suuntaan, johon uskoi kapteeni Kallaksen lähteneen.
”Kokoa osasto ja lähde hänen peräänsä. Hän tarvinnee vielä apua. Jos ei aiemmin, niin viimeistään portilla”, Tom sanoi.
”Kyllä, herra kapteeni”, sotilas sanoi.
”Minä joudun jäämään tänne johtamaan taistelua, mutta alamme varmaan kohta pikkuhiljaa edetä tästä alakaupungin läpi. Koitan kuitenkin lähettää lisää apua perääsi”, Tom sanoi.
”Kiitos, herra kapteeni”, sotilas sanoi.
Cranfot katseli, kun sotilas lähti kokoamaan osastoa kapteeni Kallaksen avuksi. Cranfot toivoi, että apu ei tulisi liian myöhään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti