Betula pubescens, osa 118
Kapteeni Cranfot katseli tyytyväisenä ympärilleen. Alakaupungin portti ja sen ympäristö oli siivottu vihollisista ja saatu rauhoitettua. Kaupungin valtaamisen ensimmäinen vaihe oli siis saavutettu ja sillanpääasema varmistettu. Netronovalalaisia ei saisi puskettua pois kaupungista muuten kuin kovan taistelun avulla. Siihen gyllenburhilaisten voimat tuskin riittäisivät. Ei ainakaan, jos Cranfotin ja muiden Netronovalan armeijan upseerien arviot kaupungin armeijan koosta pitivät paikkansa.
Taistelu jatkui syvemmällä alakaupungin slummien keskellä, erityisesti alakaupunkia halkovien pääkatujen varsilla, ja muureilla. Cranfot olikin jo alkanut kasata osastoa, jonka voimalla voisi hyökätä slummin läpi kohti yläkaupunkia. Hyökkäyksen aikana hän toivoi vihdoin löytävänsä kapteeni Kallaksen.
Alakaupungin slummit eivät olleet kovinkaan houkutteleva suunta hyökätä. Pääkadut olivat ainoat järkevät reitit alueen läpi, mikä tarkoitti sitä, että puolustajat voisivat tukkia ne helposti. Slummien kujia pitkin kiertäminen ei onnistuisi isoilla osastoilla kovinkaan nopeasti. Täytyisi siis vain puskea barrikadien läpi väkivoimin, jos sellaisia tulisi vastaan.
Aliupseeri tuli Cranfotin luokse.
”Haluamasi vahvuus alkaa olla koossa, herra kapteeni”, aliupseeri sanoi.
”Hyvä. Aikaa ei nytkään ole tuhlattavaksi asti”, Tom sanoi.
”Onko jotakin, mitä voin vielä tehdä?” Aliupseeri kysyi.
”Jääkää tänne pitämään järjestystä yllä ja lähettämään saapuvia joukkoja avukseni, jos niitä ei tarvita muurilla tai muualla. Taistelu luultavasti jatkuu vielä pitkään ja apuvoimia tarvitaan”, Tom vastasi.
”Kyllä, herra kapteeni”, aliupseeri sanoi.
Cranfot lähti johtamaan osastoa kohti slummin läpi vievää pääkatua. Katua pitkin he etenivät kohti kahakkaa, jota käytiin netronovalalaisten ja gyllenburhilaisten välillä. Lisävoimien myötä taistelu kääntyi nopeasti netronovalalaisten eduksi ja eteneminen syvemmälle alakaupunkiin jatkui.
Jonkin verran syvemmälle kaupunkiin edetessä netronovalalaisia vastaan tuli suurempi osasto gyllenburhilaisia, jotka olivat asettuneet puolustavaan muodostelmaan kadun poikki. Barrikaadia byllenburhilaiset eivät olleet ehtineet rakentaa. Muodostelman läpi olisi silti vaikeaa tunkeutua.
”Seis!” Tom komensi.
Netronovalalaisten osasto pysähtyi. Osastot jäivät tuijottamaan tosiaan.
Cranfot näki, että gyllenburhilaisten taistelumoraali oli kunnossa. Nämä eivät helpolla antaisi periksi ja lähtisi pakoon. Kapteeni päätti yrittää, miten vahvassa moraali oli.
”Netronova”, Tom sanoi.
Cranfotin vieressä olevat sotilaat vilkaisivat toisiaan ja toistivat nimen.
”Netronova”, Tom sanoi.
Jo puolet osaston sotilaista liittyi mukaan ja toisti nimen.
”Netronova!” Tom huusi.
Kaikki netronovalalaiset huusivat nimen. Cranfot näki miten gyllenburhilaiset sotilaat vilkuilivat ympärilleen epäröiden. Vielä muutama huuto lisää.
”Netronova!” Tom huusi.
”Netronova!” Sotilaat huusivat.
”Netronova!” Tom huusi.
”Netronova!” Sotilaat huusivat.
”Netronova!” Tom huusi.
”Netronova!” Sotilaat huusivat.
Sitten Cranfot oli hetken hiljaa. Hän antoi hiljaisuuden laskeutua, jotta jokainen varmasti huomasi sen.
”Hyökkäykseen!”, Tom huusi.
Netronovalalaiset hyökkäsivät eteenpäin. Gyllenburhilaisten tahto murtui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti