Betula pubescens, osa 117
Kapteeni Kallas katsoi kulman taakse seuraavalle kujalle. Kuja näytti siltä, että sitä pitkin pääsi eteenpäin slummin läpi. Hän käski ensimmäiset miehet jatkamaan eteenpäin ja katsomaan seuraavan kulman taakse. Vaikka heillä oli kiire, niin Kallas halusi silti edetä varovaisesti askel kerrallaan. Alakaupungin slummit olivat petollinen paikka.
He olivat muutaman kerran osuneen umpikujaan, mutta onneksi uusi reitti oli löytynyt aina nopeasti. Kallaksen ja hänen sotilaidensa suuntavaisto oli kuitenkin hävinnyt sokkeloisen slummin keskellä varsin nopeasti. Niinpä heidän täytyi välillä nousta rakennusten katoille katsomaan olivatko he oikeassa suunnassa. Siitäkään huolimatta suunta ei aina osunut oikeaan.
Tähän saakka he olivat kulkeneet pahasti sivuun aiotusta suunnasta. Silti yötä vielä riitti ja oli toivoa, että he ehtisivät jollekin yläkaupungin porteista ennen aamua. Samalla Kallas saattoi vain toivoa, että muualla taistelu etenisi hyvin. Siihenkään heillä ei ollut mitään kosketusta.
Ainakin he saivat kulkea kujia pitkin suhteellisen rauhassa. Slummin asukkaita vieraat sotilaat eivät tuntuneet haittaavan. Heille tärkeintä oli, etteivät sotilaat tulleet penkomaan heidän kotejaan. Muutaman hökkelin ikkunasta heille jopa vilkutettiin.
Yksi sotilaista tuli Kallaksen vierelle.
”Täällä asuvat ihmiset taitavat elää aika kurjaa elämää”, sotilas sanoi.
”Siltä vaikuttaisi”, Venir sanoi.
”Mekään emme taida pystyä tekemään mitään, mikä parantaisi heidän olojaan”, sotilas sanoi.
”Tuskin. Sotimisesta kärsivät aina eniten ne, jotka ovat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa”, Venir sanoi.
”Ehkä voimme yrittää tehdä jotakin taistelun jälkeen”, sotilas sanoi.
”Ehkäpä. Tule puheilleni taistelun päätyttyä, niin yritämme keksiä jotakin”, Venir sanoi.
Sotilas nyökkäsi.
”Kyllä, herra kapteeni”, sotilas sanoi.
Kapteeni Kallas halusi uskoa, että he molemmat olisivat vielä taistelun jälkeen elossa keskustellakseen asiasta.
Matka slummin läpi jatkui ja lopulta he tulit toiselle isolle kadulle, joka halkoi alakaupunkia. Katu oli vähän pienempi kuin se, jolla he olivat aikaisemmin olleet ja taistelleet gyllenburhilaisia vastaan. Tämä katu oli kuitenkin autio.
Yksi sotilaista kääntyi Kallaksen puoleen.
”Mihin suuntaamme seuraavaksi, herra kapteeni?” Sotilas kysyi.
Vaihtoehtoina oli jatkaa slummin läpi tai sitten kulkea katua pitkin. Kadun päässä melko varmasti olisi portti yläkaupunkiin ja katua pitkin he pääsisivät sinne ripeästi. Heidät saatettaisiin kuitenkin huomata tai heitä vastaan saattaisi tulla vihollisia.
”Jatketaan katua pitkin. Niin pääsemme nopeammin kohti yläkaupunkia. Edetään kuitenkin varovaisesti. Jos edessä näkyy vihollisia, siirrytään kujille piiloon”, Kallas sanoi.
Hänen ympärillään olevat sotilaat nyökkäsivät ja nousivat kujalta kadulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti