Taistelu yläkaupungin portista VI

 Betula pubescens, osa 138

Veri jatkui vuotamistaan pitkin Gyllenburhin katuja. Uusien sotilaiden myötä netronovalalaiset pääsivät niskan päälle taistelussa yläkaupungin portista. Gyllenburhilaiset kuitenkin jatkoivat sitkeästi taistelua, koska myöskään perääntyminen ei ollut hyvä vaihtoehto. Uuden netronovalalaisen osaston liittyminen taisteluun ei ollut murtanut gyllenburhilaisten tahtoa.

Kapteeni Suomas yritti löytää kapteeni Cranfotia taistelun keskeltä. Kaiken melskeen keskellä se oli vaikeaa. Taistelun keskellä ei ollut selkeää linjaa, jossa armeija vaihtui toiseksi. Osastojen muodostelmat olivat hajonneet, jättäen kunkin sotilaan taistelemaan yksin. Nämä murjoivat toisiaan niin kuin hetkessä parhaaksi näkivät ja yrittivät selvitä näkemään seuraavan päivän.

Muurin toiselta puolelta saakka osaston mukana Suomasta seurannut aliupseeri odotti kapteeninsa käskyjä.

”Yrittäkää saada taisteluun jotakin järjestystä. Etsikää muita aliupseereja ja muodostakaa muodostelmat uudelleen ja edetkää eteenpäin. Se on helpompaa, kun rivit on saatu suoriksi”, Solkar sanoi.

”Kyllä, herra kapteeni”, aliupseeri sanoi.

”Minä yritän löytää kapteeni Cranfotin, jotta voimme suunnitella seuraavan siirtomme. Ehkä voimme saada tämän taistelun vihdoin päätökseensä”, Solkar sanoi.

”Niin, herra kapteeni”, aliupseeri sanoi.

Aliupseeri jätti Suomaksen etsimään upseeritoveriaan yksin ja lähti kokoamaan joukkoja takaisin muodostelmiin. Työ oli tehtävä sotilas kerrallaan.

Suomas eteni taistelun kaaoksen keskellä välillä auttaen sotilaita vastustajiensa kanssa. Pääsääntöisesti hän kuitenkin väisti paikat, joissa tilanne oli tiukka. Sen sijaan hän kokosi sotilaita ja ohjasi heidät avuksi. Samalla hän koitti saada edes pientä järjestystä järjettömyyden keskelle ja muistutti sotilaita muodostelmien eduista.

Taistelun kaaos ei kuitenkaan hellittänyt. Ei ennen kuin sen keskellä yhtäkkiä ilmestyi selkeys. Sotilaat pysähtyivät. Äänet hiljentyivät. Taistelu lakkasi.

Suomas näki kuinka sotilaat väistivät edessään olevia ja muodostivat laajan ringin, jonka keskellä jäi tyhjä tila. Tyhjässä tilassa seisoi kaksi sotilasta toisiaan katsoen. Suomas työntyi ringin reunalle ja tunnisti toisen sotilaista. Kapteeni Cranfot. Häntä vastassa oli gyllenburhilainen upseeri.

”Kapteeni Cranfot”, Solkar sanoi.

Cranfot käänsi katseensa upseeritoveriinsa.

”Kapteeni Suomas, ehdit vihdoin tänne saakka”, Tom sanoi.

”Mitä täällä tapahtuu?” Solkar kysyi.

”Täällä tehdään teistä ja kaikista muista pettureista hakkelusta”, gyllenburhilainen upseeri vastasi.

Ringissä seisovat gyllenburhilaiset sotilaat hurrasivat upseerinsa vastaukselle. Monet sotilaista huusivat jatkoa upseerinsa sanoille. Hengen nostatusta ennen ratkaisua.