Taistelu yläkaupungin portista V

 Betula pubescens, osa 137

Pitkän odotuksen jälkeen Kallas kuuli keskikaupunkiin johtavan kadun suunnalta alakaupunkilaisten huutoja. Hän käänsi katseensa huutojen osoittamaan suuntaan ja näki uuden osaston saapuvan. Kapteeni Suomas oli vihdoin ehtinyt yläkaupungin portille.

”Lisää teikäläisiä näyttäisi olevan saapumassa”, Martin sanoi.

”Vihdoinkin”, Venir sanoi.

Kallas laskeutui tornista alas ja meni Suomasta vastaan. Burhleo seurasi Kallaksen mukana.

”Vihdoin ehdit tänne saakka”, Venir sanoi.

”Tiivis kaupunki on osastolle vaikea paikka edetä nopeasti. Varsinkin, kun koko ajan täytyy olla varuillaan hyökkäysten varalta”, Solkar sanoi.

”Hyvä kuitenkin nähdä sinua”, Venir sanoi.

”Sinua myös”, Solkar sanoi.

Kapteeni Suomas vilkuili ympärilleen ja huomasi Burhleon.

”Kuka hän on?” Solkar kysyi.

”Hän on alakaupunkilainen Martin Burhleo, joka auttoi meitä saamaan portin haltuumme”, Venir vastasi.

Suomas nyökkäsi.

”Hyvä, että olet löytänyt myös ystäviä vihollisten keskeltä”, Solkar sanoi.

”Hän ehkä ennemmin löysi minut”, Venir sanoi.

Suomas ei kiinnittänyt huomiota Kallaksen sanomisiin.

”Missä kapteeni Cranfot on?” Solkar kysyi.

Kallas käänsi katseensa kohti portin ja muurin toisella puolella käytävää taistelua.

”Hän johtaa taistelua portin sisäpuolella”, Venir sanoi.

”Hän on taistelun kärjessä?” Solkar kysyi.

”Niin. Hän haluaa tehdä kaikkensa, jotta tämä taistelu voitetaan. Täällä ratkaistaan, kuinka lopputaistelu etenee”, Venir sanoi.

Suomas yritti sanoa jotakin, mutta sanaakaan ei tullut ulos hänen suustaan.

”Luulen, että hän jo kaipaisi sinun ja osastosi apua”, Venir sanoi.

”Niin, tietysti. Minä menen”, Solkar sanoi.

Suomas antoi komennot ja ryntäsi niin kovalla vauhdilla kohti taistelua, että sotilailla oli vaikeuksia pysyä hänen perässään. Kallas katseli ohitseen kiirehtiviä sotilaita ja toivoi, että taistelun ratkaisu olisi vihdoin edessä. Ja että tämä kaikki kääntyisi heidän edukseen. Verta oli vuodatettu jo yhden kaupungin edestä.