Taistelu yläkaupungin portista IV

 Betula pubescens, osa 136

Myös gyllenburhilaiset saivat vahvistuksia ja hyökkäsivät taas uudella voimalla kohti yläkaupungin porttia. Se ei kuitenkaan riittänyt. Taistelu aaltoili eikä ratkaisevaa käännettä vieläkään tapahtunut. Kumpikin puoli tiesi, että meneillään oleva taistelu määräsi sen, miten koko taistelu kaupungista tulisi kulkemaan.

Jos gyllenburhilaiset joutuivat antamaan periksi yläkaupungin portista, ei yläkaupungissa ollut muuta mahdollisuutta kuin talo talolta taistelulla hidastaa vihollista ja vetäytyä kohti päälinnaa. Päälinnakin kesti piiritystä, mutta ei samalla tavalla kuin yhdessä yläkaupungin kanssa. Netronovalalaiset puolestaan tiesivät, että jos heidät ajettaisiin ulos yläkaupungin portista, olisi uudelleen pääsy yläkaupungin puolelle vaikeaa. Koko kaupungin valtaaminen saattaisi kaatua siihen ja he olisivat heikossa asemassa Suuren keisarikunnan armeijan ehtiessä paikalle.

Kapteeni Kallas näki tornista kapteeni Cranfotin, joka oli johtamassa taistelua ja osallistui siihen itsekin. Hän toivoi, että Cranfot muistaisi olla varovainen ja ottamatta turhia riskejä. Kapteeni Suomasta sen sijaan ei vieläkään näkynyt. Täytyi vain odottaa.

Portin linnoittaminen eteni hitaasti taistelun vuoksi, mutta joitakin asioita oli saatu jo aloitettua. Alakaupungin puolella portin edessä olevaa aukiota oli jo ryhdytty kasvattamaan ja portin edessä olevia taloja purkamaan. Portin eteen oli myös rakennettu väliaikainen hirsinen aita. Samanlainen hirsiaita oli tehty myös portin yläkaupungin puolelle. Varsinainen linnoitus oli tarkoitus rakentaa kivestä taistelun päätyttyä. Rakennuksia, joista tarkoitukseen sopivaa kiveä voisi purkaa, oli jo ryhdytty kartoittamaan. Kaupungin vieressä olevat kaivokset tarjosivat myös hyvän lähteen kivelle.

Kallas ei ollut varma kuinka paljon he ehtisivät rakentaa tai miten paljon olisi edes järkevää rakentaa, mutta ainakin yläkaupungin portin ympäristö olisi hänen mielestään järkevä linnoittaa vahvemmin kuin mitä se nyt oli. Portti oli yksi kaupungin keskeisimmistä sijainneista. Siksi siitä nyt taisteltiin.

Burhleo kiipesi torniin Kallaksen seuraksi.

”Hän taistelee hyvin”, Martin sanoi.

”Kuka?” Venir kysyi.

”Ystäväsi, Kapteeni Cranfot”, Martin vastasi.

”Niin, hän on taitava”, Venir sanoi.

”Mutta pelkäät hänen puolestaan”, Martin sanoi.

”Hän on ystäväni”, Venir sanoi.

”Sinulla on aavistus jostakin muusta”, Martin sanoi.

Kallas ei sanonut mitään.

”Voimme puhua myös jostakin muusta”, Martin sanoi.

”Kiitos”, Venir sanoi.

Burhleo piti tauon.

”Mitä luulet, että tapahtuu seuraavaksi?” Martin kysyi.

Kallas yllättyi vanhan miehen kysymyksestä.

”Jompikumpi voittaa taistelun ja sitten toimimme sen mukaan. Ehkä ratkaisu tulee sen mukana, jos saamme lisävahvistuksia”, Venir vastasi.

”Mutta entä sitten, kun taistelu on ohitse?” Martin kysyi.

”Sitten suremme niitä, jotka eivät selvinneet yöstä”, Venir vastasi.