Taistelu yläkaupungin portista II

 Betula pubescens, osa 134

Taistelu yläkaupungin portista alkoi kääntyä pikkuhiljaa gyllenburhilaisten eduksi, kun ylivoima alkoi purra. Gyllenburhilaiset olivat juuri käymässä ratkaisevaan hyökkäykseen, jolla työnnettäisiin hyökkääjät ulos yläkaupungin muurien sisäpuolelta. Ennen hyökkäyksen käynnistymistä muutin alakaupungin puolelta alkoi kuulua ääniä, jotka pysäyttivät hyökkääjien valmistelut. Netronovalalaisten vahvistukset olivat saapuneet.

Gyllenburhilaisten johto päätti, ettei kannattanut antaa netronovalalaisille aikaa järjestäytyä vahvistustensa kanssa. Ratkaisevaan hyökkäykseen käytiin heti, vaikka kaikilta osin hyökkäykseen ei oltu täydellisesti valmistauduttu.

Nopea käynti hyökkäykseen näytti ensin kääntyvän gyllenburhilaisten eduksi. Sitten yläkaupungin portista alkoi virrata hyvin järjestäytyneitä osastoja tuoreita sotilaita, jotka pysäyttivät hyökkäyksen. Gyllenburhilaiset yrittivät kasvattaa painetta, mutta siihen heillä ei enää voimat riittäneet. Taistelu alkoi taipua netronovalalaisten eduksi.

Kapteeni Kallas etsi Cranfotin ja meni tämän luokse. Burhleo seurasi Kallaksen mukana. Kapteeni Cranfot oli iloinen nähdessään kollegansa ja halasi tätä.

”Saavutinpas minä sinut viimeinkin”, Tom sanoi.

”Niin teit ja et olisi voinut saapua hetkeäkään myöhemmin. Jos olisit, olisi portti menetetty”, Venir sanoi.

”Hyvä nähdä sinua”, Tom sanoi.

”Myös sinua. Taistelun keskellä mikään ei ole itsestään selvää. Eivät varsinkaan ystävät”, Venir sanoi.

Cranfot huomasi Burhleon.

”Kuka hän on?” Tom kysyi.

”Hän on Martin Burhleo. Burhleo, tässä on kapteeni Cranfot. Burhleo on alakaupunkilainen, joka on auttanut meitä ensin portin valloittamisessa ja nyt sen hallussa pitämisessä”, Venir vastasi.

Cranfot katsoi taas Burhleota ja sitten taas Kallasta. Hän ei ollut varma millä tavalla vanhaan mieheen tulisi suhtautua.

”Voimmeko keskustella kahden?” Tom kysyi.

Kallas vilkaisi Burhleota, joka kumarsi heille ystävällisesti ja palasi seuraamaan taistelua.

”Kysyn uudestaan, kuka hän on?” Tom kysyi.

”Hän on paikallinen, joka tarjosi apuaan portin valtaamiseen. Ilman häntä emme olisi saaneet porttia haltuun”, Venir vastasi.

”Sitten olisimme menneet sen ylitse”, Tom sanoi.

”Se olisi vaatinut suuria uhrauksia”, Venir sanoi.

”Suuria uhrauksia vaaditaan joka tapauksessa. En pidä siitä, että joukossamme on joku vihollisen leiristä”, Tom sanoi.

”En minäkään yhtään sen enempää. Meillä on kuitenkin yhteinen vihollinen, joten ainakin hetken voinemme luottaa häneen”, Venir sanoi.

Cranfot katsoi Kallasta silmiin.

”Jos sinä niin sanot, niin uskon sinua. Toivon, että olet varovainen. Kenraali ei tule pitämään tästä”, Tom sanoi.