Yläkaupungin portti VI

 Betula pubescens, osa 132

Kapteeni Kallaksen osaston sotilaiden odotus tuntui loputtomalta. Portti yläkaupunkiin onneksi pysyi koko ajan auki, mutta sotilaita kulki sen läpi koko ajan enemmän molempiin suuntiin. He katselivat myös huolestuneina alakaupungin ylitse, kun yö hiipi kohti aamua ja taistelun äänet alkoivat jo kuulua. Pian portti laitettaisiin kiinni, jotta se olisi valmiina puolustamaan kaupungin ydintä tulevalta hyökkäykseltä.

Kun miehet alkoivat pikkuhiljaa jo luopua toivostaan, että kapteeni koskaan tulisi takaisin, kuulivat he kovan ujelluksen. Ujellus lähti liikkeelle jostakin muurin toiselta puolelta ja kohosi nopeasti taivaalle muurin ja portin yläpuolelle. Vielä lähes mustalle yötaivaalle päästyään ujellus hiljeni.

Kova pamahdus peitti taivaan. Räjähdystä seurasi kirkas punainen valo, joka levisi säteinä pamahduskohdasta. Pieneksi hetkeksi pimeyden keskelle tuli kirkasta.

Aluksi kukaan ei tiennyt mitä oli tapahtunut ja mitä pitäisi tehdä. Pian ajatus alkoi juosta sotilaiden mielissä.

”Tuo on varmasti kapteeni merkki, hyökätään”, joku sotilaista sanoi.

Kukaan ei osannut sanoa vastaan ja pian Kallaksen osaston sotilaat hyökkäsivät kohti porttia, jonka vartijat olivat olleet pamahduksesta ja sitä seuranneesta valoilmiöstä yhtä yllättyneitä kuin Kallaksen sotilaatkin. Vielä yllättyneempiä he olivat sitä seuranneesta hyökkäyksestä, joka tuli kahdesta suunnasta.

Yllätyksen ja kahdesta suunnasta tehdyn hyökkäyksen voimin Kallas osastoineen sai yläkaupungin portin haltuunsa varsin nopeasti ja pienin tappioin. Myös Burhleo oli tyytyväinen taistelun tulokseen.

”Seuraavaksi meidän täytyy varmistaa portti ja suojella alakaupungin asukkaita”, Martin sanoi.

”Porttia ei ole rakennettu puolustettavaksi sisältäpäin”, Venir sanoi.

”Ei niin, mutta ehdimme rakentaa pienet varustukset sen suojiksi ennen kuin kaupungin sotilaat huomaavat, että portti on vallattu”, Martin sanoi.

”Siihen tarvitsemme rakennustarpeita ja rakentajia. Sotilaillani ei ole aikaa siihen”, Venir sanoi.

”En tarvitsekaan siihen sotilaitasi. Heidän täytyy vain suojella minun joukkojani”, Martin sanoi.

Burhleo ei sanonut enempää vaan kääntyi ja käveli portin läpi alakaupunkiin. Kallas jäi sotilaidensa kanssa varmistamaan porttia ja tekemään mitä pystyi, jotta portti voitaisiin pitää hallussa. Se ei ollut paljoa.

Kallaksen miehineen ei kuitenkaan tarvinnut ehtiä tehdä ihmeitä, sillä Burhleo palasi pian. Mukanaan hänelle oli joukko alakaupunkilaisia, joilla oli mukanaan rakennustarvikkeita. Osa lähti hakemaan lisää, kun oli saanut kantamuksensa tuotua portin läpi.

”Mihin herra kapteeni haluaa linnoituksensa?” Martin kysyi.

”Mihin vain portin ympärille pystytte sen rakentamaan”, Venir vastasi.

Burhleo ryhtyi johtamaan rakennustöitä. Pieni joukko taisteluun kykeneväisiä alakaupunkilaisia aseistettiin kuolleiden sotilaiden aseilla, jotta tulevia vastahyökkäyksiä vastaan olisi enemmän puolustajia.