Yläkaupungin piilokadut II

 Betula pubescens, osa 131

Matka hämäriä piilokatuja pitkin sujui ilman suurempia ongelmia. Heidän lisäkseen kulkijoita oli vain pari ja nämäkin väistivät heidät nähdessään. Ne, jotka tiesivät taistelusta, ilmeisesti käyttivät varsinaisia katuja liikkumiseensa. Kun oli kiire, tärkeintä oli päästä nopeasti paikasta toiseen.

Lopulta he pääsivät kohtaan, jossa useat piilokadut kohtasivat ja samaan paikkaan oli rakennettu myös viemäriverkoston huoltokäytäviä. Paikka oli aivan heidän kohteena olevan portin läheisyydessä ja he pystyivät kokoontumaan siinä uudelleen. Pylväiköt, joiden varassa tilan katto lepäsi, suojasivat heitä mahdollisilta vierailta katseilta. Isossa tilalla joukko ei myöskään herättänyt niin paljoa huomiota kuin ahtaalla kujalla.

”Seuraavaksi edessämme on portti?” Venir kysyi.

”Ja taistelu”, Martin vastasi.

”Sitä varten me olemme tänne tulleet”, Venir sanoi.

Kallas katsoi miehiään, jotka nyökkäsivät varmoina.

”Niin kuin mekin”, Martin sanoi.

Kallaksella oli edelleen epäilyksensä, mutta hän antoi tekojen puhua puolestaan. Kaikki apu oli kuitenkin tilanteessa tervetullutta.

”Ongelmamme on ehkä se, että miten portin ulkopuolella olevat sotilaat osaavat hyökätä samaan aikaan. Yksinään emme saa porttia haltuun”, Venir sanoi.

”Voimme antaa heille merkin”, Martin sanoi.

”Miten?” Venir kysyi.

Burhleo kaivoi laukustaan esiin putkimaisen esineen, joka oli sidottu keppiin.

”Tällä”, Martin vastasi.

”Mikä tuo on?” Venir kysyi.

”Kohta näet”, Martin sanoi.

”Ei minun sitä tarvitse nähdä, kunhan sotilaani muurin toisella puolella näkevät”, Venir sanoi.

”He varmaankin näkevätkin sen paremmin”, Martin sanoi.

”Joudun taas luottamaan sinuun”, Venir sanoi.

”Toivottavasti en tee sillä olostasi liian epämukavaa”, Martin sanoi.

Kallaksen teki mieli sanoa ääneen, että niin vanha mies oli tekemässä ja tehnyt koko ajan. Hän piti kuitenkin mielensä. Sen sijaan hän päätti, että oli aika koko retken määränpäälle.

”Olemmeko valmiita hyökkäämään portille?” Venir kysyi.

Kaikki nyökkäilivät, joten Burhleo lähti johdattamaan heitä pois piilokaduilta ja portille.