torstai 10. syyskuuta 2020

Salakäytävä yläkaupunkiin VI

 Betula pubescens, osa 129

Burhleo ei lähtenyt jatkamaan matkaa vaan jäi pohtimaan. Kallas tiesi, että nyt oli huono hetki jäädä odottamaan pitkäksi aikaa, joten hän päätti keskeyttää vanhan miehen pohdinnat varsin pian.

”Entä seuraavaksi?” Venir kysyi.

Burhleo oli vielä hetken hiljaa ja huokaisi.

”Seuraavaksi kerron teille, mitä meillä on edessämme ja miten reittimme kulkee tästä eteenpäin. Aluksi ajattelin, että on turhaa käyttää aikaa siihen, mutta äskeinen jännittäminen sai minut toisiin aatoksiin”, Martin vastasi.

”Itse ainakin kuulen mielelläni, mitä edessä on”, Venir sanoi.

”Voin kertoa vain reitistä. Valitettavasti minulla ei ole mitään tietoa siitä, mitä meitä edessä odottaa. Portilla olevien sotilaiden määrästä teillä on parempi käsitys, kun olette tilannetta seuranneet”, Martin sanoi.

”Sekin tilanne on voinut muuttua sen jälkeen, kun me lähdimme tunneliin”, Venir sanoi.

Edessä olevalle epävarmuudelle he eivät mahtaneet sillä hetkellä mitään. Burhleo sen sijaan ryhtyi kertomaan edessä olevaa reittiä. He olivat varastorakennuksen sisällä, joka ei ollut, tai ei ainakaan pitäisi olla, missään käytössä. Rakennukselta pääsi kulkemaan helposti sekä varsinaiselle katuverkolle että piilokatuverkolle, joka kulki yläkaupunkilaisten kartanoiden välissä ja paikoittain myös niiden alla.

Piilokatuverkkoa käyttivät ne, jotka eivät halunneet herättää huomiota yläkaupungissa kulkiessaan. Tähän joukkoon kuuluivat osa palvelijoista ja sekä ajoittain myös aristokraatit ja porvarit itse. Kaikki yläkaupunginkaan asukkaat eivät piilokatujen olemassaolosta tienneet ja kadut olivatkin hyvin kätkettyjä. Aivan joka paikkaan yläkaupungissa niitä pitkin ei myöskään päässä.

Burhleon mukaan heidän tarpeisiinsa piilokadut olivat juuri sopivia, vaikka aivan heidän haluamalleen portille saakka ne eivät johtaneetkaan. Normaaleilla kaduilla heidän vaatetuksensa ja muu ulkoasunsa herättäisi nopeasti huomiota. Tämä saattaisi tuoda paikalle vartioita ja sotilaita, vaikka yö heitä hieman suojelikin. Piilokaduilla sen sijaan ihmiset pukeutuivat tarkoituksella normaalista poikkeavasti ja mahdollisimman ryysyisesti. Näin he eivät siellä erottuisi joukosta.

”Kuljetaan piilokaduilla pienemmissä ryhmissä lyhyen matkan päässä toisistamme. Yhtenä joukkoja saattaisimme tukkia ahtaat kujat. Niitä ei ole rakennettu ryhmien liikkumista varten, vaan yksittäisiä henkilöitä varten”, Martin sanoi.

”Entä sitten, kun tulemme portille?” Venir kysyi.

”Kokoonnutaan ennen sitä johonkin sopivaan paikkaan, jos onnistumme sellaisen löytämään. Meidän täytyy silloin kuitenkin sopia, mitä teemme. Taisteluhan meillä on silloin edessä”, Martin vastasi.

Kallas oli hieman yllättynyt siitä, että Burhleo aikoi osallistua taisteluun portin hallinnasta. Hän oli odottanut tämän vetäytyvän sivukujalle siinä vaiheessa, kun portti häämöttäisi edessä.

”Niinhän se on edessä”, Venir sanoi.

Burhleo tutki katseellaan kaikkien olotilan.

”Olemmeko valmiit?” Martin kysyi.

Kaikki nyökkäilivät.

”Sitten palaamme ulkoilmaan”, Martin sanoi.

Burhleo kävely huoneen päähän, jätti lyhdyn seinustalle ja avasi sitten oven toiseen huoneeseen, jossa oli jo ikkunat ulos. Ulkona oli edelleen pimeää. Ikkunoiden välissä oli ovi, jonka Burhleo avasi avaimella. Lopulta he pääsivät takaisin ulos.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti