Taistelu yläkaupungin portista VII

 Betula pubescens, osa 139

Cranfot hymähti gyllenburhilaiselle upseerille ja tämän kommenteille. Hän kääntyi taas kohti Suomasta, joka näytti järkyttyneeltä. Cranfot ei ollut varma johtuiko se enemmän gyllenburhilaisesta upseerista ja tämän kommenteista vai tilanteesta ylipäätään.

”Käymme kaksintaistelun”, Tom sanoi.

”Miksi?” Solkar kysyi.

”Koska hän haastoi minut. Gyllenburhilaiset eivät kai kykene voittamaan taisteluja muuten kuin koittamalla onneaan. Harmi vain, ettei onni ole tänään myötäinen”, Tom vastasi.

Cranfot osoitti vastauksensa lopun edessään seisovalle upseerille. Netronovalalaiset sotilaat hurrasivat Cranfotin lausahdukselle. Yhä useampi sotilas keskeytti taistelun ja kerääntyi ympärille katsomaan kuinka kaksintaistelussa kävisi.

Solkar meni Cranfotin luokse. Gyllenburhilainen upseeri huomasi tämän.

”Täällä meilläpäin on tapana, että kaksintaistelut käydään kahden sotilaan välillä. Ei useamman”, gyllenburhilainen upseeri sanoi.

Cranfot näki parhaaksi rauhoitella gyllenburhilaista upseeria ennen kuin tämä ehti esittää sen enempää syytöksiä.

”Sama tapa on käytössä meilläkin, älä huolehdi”, Tom sanoi.

Suomas vilkaisi gyllenburhilaista upseeria, mutta ei sanonut tälle mitään. Sen sijaan hän kääntyi Cranfotiin päin.

”Miksi teet tämän?” Solkar kysyi.

”Koska näin voitamme taistelun nopeammin”, Tom sanoi.

Suomas pudisteli päätään.

”Älä huoli. Minä kyllä voitan hänet”, Tom sanoi.

”En minä sitä epäilekään. Minä vain pelkään, että tämä käy myös sinun kohtaloksesi”, Solkar sanoi.

”Älä pelkää, mutta ole valmis. Kun hän kuolee, ovat byllenburhilaiset vailla johtajaa. Silloin heidän kimppuunsa täytyy iskeä nopeasti. Luotan, että sinä pystyt siihen”, Tom sanoi.

Suomas pudisteli vieläkin päätään. Hän halusi keksiä jotakin, jolla voisi kääntää Cranfotin pään. Samalla hän kuitenkin tiesi, ettei mitään sellaista olisi, mitä hän olisi voinut sanoa.

”Mehän sovimme, että näemme kaupungilla”, Solkar sanoi.

”Niin sovimme ja niin me teimme”, Tom sanoi.

”Sovitaan vielä, että lähdemme täältä yhdessä pois”, Solkar sanoi.

”Lähdemme täältä yhdessä pois”, Tom sanoi.

Suomas halasi ystäväänsä ja vetäytyi sitten ringin reunalle antaen Cranfotille ja gyllenburhilaiselle upseerille tilaa. Suomas ei voinut muuta kuin katsoa sivusta ja jännittää kaksintaistelun lopputulemaa.