Aamu yläkaupungissa

 Betula pubescens, osa 148

Pisinkin yö päättyy lopulta niin päättyi tämäkin. Aamun valkeamisen matkassa taistelu yläkaupungin portista kääntyi lopulta netronovalalaisten eduksi. Vaikka gyllenburhilaiset olivat saaneet kaksintaistelun jälkeen rivinsä järjestykseen nopeammin, oli heidän taistelutahtonsa pahemmin murtunut johtajan menetyksestä. Gyllenburhilaisten taistelutahtoa ei varmasti myöskään helpottanut se, että he olivat nähneet kuinka vaarallisia vastustajia epäkuolleet olivat. Ja nyt aamun valossa he näkivät ketä vastaan he taistelivat.

Niinpä kapteeni Suomaksen johdolla gyllenburhilaiset ajettiin yläkaupungin läpi aina kaupungin päälinnan liepeille saakka. Päälinnan luona netronovalalaisten oli pakko lopettaa hyökkäyksensä, sillä päälinna oli liian vahva linnoitus hyökättäväksi ilman valmisteluja. Päälinnan luokse päässeet gyllenburhilaiset saivatkin tarvitsemansa tauon taistelusta ja hetken turvaa linnoituksen suojissa.

Samaan aikaan kapteeni Kallas johti yläkaupungin ja yläkaupungin portin ympäristön puhdistamista gyllenburhilaisista sotilaista sekä huolehti vangeista. Yhä enemmän gyllenburhilaisia sotilaita antautui, kun kaupungin puolustajien taistelutahto alkoi rakoilla. Myös yhä enemmän alakaupunkilaisia liittyi taisteluun netronovalalaisten rinnalle.

Kapteeni Kallas seisoi yläkaupungin portin yläpuolella tornissa katselemassa aamuauringon valaiseman yläkaupungin ylitse. Burhleo oli hänen kanssaan katselemassa uuden päivän alkua. Punainen aamuaurinko muistutti yön tapahtumista.

”Olemme voittaneet taistelun”, Martin sanoi.

”Ehkä, mutta millä hinnalla”, Venir sanoi.

”Sodilla on aina hintansa, joka niistä täytyy maksaa. Nyt se hinta oli minusta kohtuullinen. Se olisi voinut olla vielä paljon suurempi ja taistelu olisi voinut käydä tappioksemme”, Martin sanoi.

Kallas kuljetti katsettaan yläkaupungin kattojen yli.

”Mutta päälinna on edelleen pystyssä. Sitä me emme tänään kykene valtaamaan, jos pystymme missään vaiheessa”, Venir sanoi.

”Sinnekin saattaa olla salaisia reittejä, joita linnan puolustajat eivät tunne” Martin sanoi.

Kallas katsoi Burhleota. Vanha mies ei näyttänyt noteeraavan katsetta mitenkään erityisellä tavalla. Toisaalta Kallas oli kiitollinen tälle, että he olivat pystyneet samaan yläkaupungin haltuunsa niin helposti kuin he olivat tehneet. Toisaalta Kallas yhä edelleenkin epäili, että Burhleo salasi jotakin olennaista.

”Paljastaisitko meille lisää kaupungin salaisuuksia?” Venir kysyi.

”Se riippuu siitä, mitä tänään päivän aikana tapahtuu”, Martin vastasi.

Kallas käänsi katseensa takaisin yläkaupunkiin. Heidän alapuolellaan portin ympäristön linnoitustöiden valmistelu jatkui, vaikka taistelu kaupungista ei ollut vieläkään ohitse.

”Mitä sinä haluat?” Venir kysyi.

”Haluan, että kaupungin ylimystö saa kärsiä siitä, mitä he tekivät minulle”, Martin vastasi.

”Se tässä taitaa olla koko ajan tapahtumassa”, Venir sanoi.

”Niin toivon”, Martin sanoi.

”Mutta entä sen jälkeen? Mitä tapahtuu kaiken tämän jälkeen?” Venir kysyi.

”Haluan, että kaupunki pystyy palaamaan takaisin parempiin aikoihin”, Martin vastasi.

Kallas huokaisi ja kääntyi pois muurilta lähteäkseen tarkastamaan miten asiat sujuivat alhaalla.

”Menneet ajat eivät koskaan palaa”, Venir sanoi.