Aamu yläkaupungissa II

 Betula pubescens, osa 149

Kallas arveli tietävänsä mitä Burhleo halusi. Tämä halusi päästä vanhoilla päivillään vielä takaisin valtaan. Vanha mies oli luultavasti syrjäyttämisestään saakka punonut juonta, jolla voisi palata taas valtaan. Ja odottanut tilaisuutta. Netronovalalaiset olivat sen tälle tarjonneet ja Burhleo oli siihen tarttunut. Miten luotettavan kumppanin tämä teki Burhleosta, siihen Kallas ei osannut itselleen vastata.

Porttirakennuksen sisällä olevat kierreportaat oli muotoiltu tummanharmaasta samasta kivestä, josta kaupungin muuritkin oli rakennettu. Tumma kivi imi itseensä lähes kaiken talon ja portaat olivat pimeät. Kaivokset, joista tämä kaikki kivi tuli, olivat varmasti synkkiä paikkoja. Pitkien portaiden aikana silmät ehtivät hieman tottua pimeään ja kun Kallas astui ulos aamuaurinkoon vartiotuvasta, johon portaat johtivat, silmien oli taas totuttava valoon.

Kallaksen luokse tuli yksi aliupseereista, joka oli johtamassa portin ympäröiviä linnoitustöitä. Aliupseerin nimi oli Jeanne Saesteorra.

”Herra kapteeni, olemme saaneet valmiiksi ensimmäisen version suunnitelmista portin ympäristön linnoittamiseksi”, Jeanne sanoi.

”Hyvä, tulen katsomaan niitä kohta”, Venir sanoi.

Saesteorra katsoi Kallasta hieman kiusaantuneena.

”Mitä?” Venir kysyi.

”Jäikö hän ylös?” Jeanne kysyi.

Kallas katsoi taakseen ja ei nähnyt Burhleota ulkona eikä vartiotuvassa.

”Siltä vaikuttaa”, Venir vastasi.

Saesteorra valkaisi ympärilleen varmistaakseen, ettei ketään ollut kuuloetäisyydellä.

”Herra kapteeni, ei ole varmastikaan minun tehtäväni arvioida, mutta minusta hän vaikuttaa epäilyttävältä. Sellaiselta ihmiseltä, josta äitini sanoisi, että kannattaa pysyä kaukana hänen toimistaan”, Jeanne sanoi.

”Kiitos, että jaoit tuntemuksesi. Luulen, että äitisi olisi oikeassa. Valitettavasti taidamme tarvita vielä hänen palveluksiaan”, Venir sanoi.

”Toivottavasti emme pitkään”, Jeanne sanoi.

”Toivottavasti meidän ei tarvitse olla tässä kaupungissa pitkään”, Venir sanoi.

”Mutta kotiin on pitkä matka”, Jeanne sanoi.

Kallas nyökkäsi ja katsoi portin sisäpuolella olevan aukiota. Taistelun jälkiäkin oli vielä paljon raivaamatta.

”Jos huomaat jotakin outoa, niin älä epäröi tulla kertomaan siitä minulle. Tai vaikka et huomaisikaan mitään, mutta sinulla on jokin aavistus”, Venir sanoi.

”Kyllä, herra kapteeni”, Jeanne sanoi.

”Käyn hieman jaloittelemassa ja tulen sitten katsomaan suunnitelmaa”, Venir sanoi.

”Teidän pitäisi nukkua, herra kapteeni”, Jeanne sanoi.

”Ehkä ensi yönä”, Venir sanoi.