Hyökkäys päälinnaan V

 Betula pubescens, osa 164

Alkuun tunneli vietti hieman alaspäin, mutta oikeni pian tasaisemmaksi ja kulki miltei vaakasuorassa päälinnan muurien alitse. Tunnelin reunoilla oli urat, joihin suurin osa tunnelissa olevasta kosteudesta oli kertynyt vedeksi.

”Toivottavasti vesi ei ole tehnyt tuhojaan”, Martin sanoi.

”Onko niin käynyt?” Venir kysyi.

”Olen kuullut, että tunneli on joskus romahtanut”, Martin vastasi.

Burhleo pysähtyi ja kosketti kivestä tehtyä seinää.

”Täällä on kalliossa paljon vesisuonia. Linnan kaivot saavat niistä vetensä ja ne ovat siksi arvokkaita puolustajille. Ne myös tuovat vettä tunneliin ja ovat siksi meille riesaksi”, Martin sanoi.

Saesteorra alkoi seurata tunnelin reunan urien vedenkorkeutta. Pian hän huomasi urissa olevan koko ajan enemmän vettä. Pian vesi tuli jo uran reunan yli ja levisi lattian laatoitukselle.

”Vettä taitaa olla enemmänkin”, Jeanne sanoi.

”Siltä näyttää”, Martin sanoi.

Burhleo nosti kädessään olevaa lyhtyä niin korkealle kuin tunnelissa mahtui. Vähän matkan päässä lyhdyn valo heijastui veden pintaan.

”Joudumme kahlaamaan”, Venir sanoi.

”Toivottavasti kahlaaminen riittää”, Martin sanoi.

Vesi syveni pikkuhiljaa. Näytti kuitenkin siltä, ettei se täyttänyt tunnelia kokonaan. Vesi kuitenkin hidasti heidän etenemistään.

”Toivottavasti pääsemme pian pois tunnelista. Vedessä kulkeminen on raskasta”, Venir sanoi.

”Edessä on ainakin jotakin”, Martin sanoi.

Burhleon äänensävy kuulosti huolestuneelta. Kallas ja Saesteorra ehtivät pelätä, että edessä näkyisi romahtanut tunneli. Pian he näkivät, että edessä oli tunnelin päättävä ovi, joka oli hajonnut kolmeen osaan.

Kolmikko saapui oviaukolle ja Burhleo yritti työntää oven kappaleita läpi oviaukosta. Kiviset osat olivat kiilautuneet oviaukkoon niin tiukasti, ettei yhden ihmisen voimat riittäneet edes liikauttamaan niitä.

”Tässä meillä onkin pulma ratkaistavaksi”, Martin sanoi.

”Pienempi pulma kuin romahtanut tunneli”, Venir sanoi.

”Älä vielä sano”, Martin sanoi.

Burhleo nosti lyhdyn oviaukosta läpi, jotta he näkivät sen takana olevan huoneen paremmin. Huone oli veden valtaama samaan tapaan kuin tunnelikin, mutta sieltä nousivat portaat ylös.

”Sieltä pääsemme kuiville”, Jeanne sanoi.

”Kunhan ensin vain pääsemme tästä ovesta läpi”, Martin sanoi.