Hyökkäys päälinnaan VIII

 Betula pubescens, osa 167

Lopulta he pääsivät portaissa niin pitkälle, että Burhleo oli tyytyväinen. Saesteorra vilkaisi taakseen ja tunsi huimausta pelkästä siitä tiedosta, miten korkealle he olivat kiivenneet salakäytävästä. He istuutuivat tasanteelle lepäämään vielä hetkeksi ennen kuin siirtyivät linnan puolelle ja siellä mahdollisesti suoraan taisteluun.

”Luulen, että tämä on meidän kannaltamme paras vaihtoehto. Edellinen ovi olisi ollut ehkä hieman lähempänä porttia, mutta tämä tulee paremmasta suunnasta. Saamme yllätettyä portin puolustajat paremmin, kun tulemme hieman enemmän yläviistosta”, Martin sanoi.

”Tämä on varmasti parempi”, Jeanne sanoi.

”Seuraavaksi täytyy toivoa, että yllätys on yhtä suuri kuin viimeksi”, Venir sanoi.

”Yllätys on varmasti yhtä suuri kuin viimeksi, mutta päälinnan on paljon paremmin puolustettu. Ja sen puolustajat ovat paljon motivoituneempia. Täällä puolustajilla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin voittaa taistelu tai kuolla sen aikana”, Martin sanoi.

”Emme me sentään antautuneita aio tappaa. Heille löytyy varmasti parempaakin käyttöä”, Venir sanoi.

”He eivät tiedä sitä”, Martin sanoi.

”Ja tuskin uskovat, jos kerromme heille muuta”, Jeanne sanoi.

”Niin”, Martin sanoi.

Kolmikko katseli toisiaan vakavina.

”Mutta kovimmankin puolustuksen tahto murtuu jossakin vaiheessa. Jos saamme portit auki, on puolustuksen murtuminen lähellä”, Venir sanoi.

”Mutta sitä ennen he tulevat puolustautumaan ankarasti. Ja heitä on paljon”, Martin sanoi.

He lepäsivät vielä, mutta kaikki alkoivat pikkuhiljaa muuttua levottomammiksi. Kaikki tiesivät, että he olivat astumassa kohta taisteluun. Tieto sai veren täyttymään adrenaliinista, lihakset jännittymään ja aistit virittäytymään äärimmilleen. Lepotauko alkoi käydä itseään vastaan.

”Luulen, että on aika”, Venir sanoi.

”Minä luulen samoin”, Martin sanoi.

”Onko vielä jotakin viime hetken asioita, jotka meidän tulisi tietää?” Jeanne kysyi.

”Seuratkaa minua. Uskon muistavani tien, jos linnan sisärakenteita ei ole hirveästi muokattu. Olkaa myös valppaita ja varovaisia. Olemme selvästi altavastaajina. Apua emme saa ennen kuin pääsemme porteille”, Martin sanoi.

Burhleo ryhtyi etsimään seinästä kytkintä, jolla salaoven saisi auki. Kallas seurasi tarkkaan Burhleon toimia. Saesteorra hengitti mahdollisimman rauhallisesti sisään ja ulos. Sotilaat keskittyivät kukin tavallaan.

Salaovi linnaan aukesi ja he astuivat siitä läpi.