Ruhtinatar IV

 Betula nana, osa 331

Emily tunsi, että muut haluaisivat edelleen sanoa Naville vastaan. Hän kuitenkin tiesi, ettei lintuvanhus puhunut tällaisista, tai muistakaan asioista, turhaan. Eivätkä asiat koskaan olleet sellaisia, jossa tämän mieltä voisi puhumalla kääntää. Nav vain tiesi asioita ja totuuksia. Ei niitä voi puhumalla muuttaa toiseksi. Muilla puolestaan oli mielipiteitä, joita saattoi olla mahdollista muuttaa. Siksi Emily halusi kääntää huomion muualle ennen kuin Nav tuskastuisi.

”Tulitte itseasiassa aika sopivasti paikalle, sillä minulla on teille tehtävä”, Emily sanoi.

Niv ja Sija innostuivat heti uudesta tekemisestä.

Innostus oli toivottavaa. Emilyllä ei ollut pitkään aikaan tarjota linnuille muuta tekemistä kuin yleisesti tarkkailla kaupunkilaisten tunnelmia. Niihin pohjoisten lintujen ilmestyminen kaupunkiin oli aluksi aiheuttanut ahdistusta väestön paikallisessa osassa. Pikkuhiljaa ihmiset olivat kuitenkin tottuneet lintuihin. Erityisesti sen jälkeen, kun oli huomattu, että kaupungissa tapahtui oudompiakin asioita kuin vain hieman väärässä ilmanalassa lentäviä lintuja.

Niv ja Sija hypähtivät malttamattomasti lähemmäksi Emilyä.

”Millainen tehtävä sinulla on meille?” Niv kysyi.

”Odotahan, kun kerron”, Emily vastasi.

Emily vilkaisi Navia merkitsevästi ennen kuin aloitti.

”Olen tullut siihen tulokseen, että minun olisi hyvä harjoitella puunkirouksen hallintaa uudestaan. Sitä varten tarvitsisin jonkin rauhallisen paikan, jossa ei ole sivustakatsojia eivätkä äänet kantaudu sieltä liian kauaksi. Mielellään paikka saisi myös olla lähellä ja minulle helposti kuljettavissa. Te ehkä tiedätte sellaisen tai sitten osaatte etsiä sellaisen”, Emily sanoi.

”Löydämme sellaisen varmasti”, Niv sanoi.

”Jos emme muuten, niin yhdessä etsimällä”, Sija sanoi.

Nuorempi lintukaksikko oli jo pyrähtämässä lentoon etsimään sopivaa paikkaa.

”Älkää vielä lähtekö etsimään. Voimme ensin pohtia sopivia paikkoja yhdessä ja voitte sitten mennä tarkistamaan ovatko ne todella sopivia”, Emily sanoi.

Kaksikko näytti hieman pettyneeltä, mutta suostui pohdintahetkeen Nevin pienen suostuttelun jälkeen.

Emily pohti lintujen kanssa mahdollisia paikkoja ja he keksivätkin useita, joista ainakin pystyi lähtemään liikkeelle. Mitään varmaa paikkaa he eivät keksineet. Jos sellainen olisi tullut suoraan mieleen, olisi Emily ehkä keksinyt sen itsekin.

Lopulta Nev, Niv ja Sija olivat valmiit lähtemään etsimään mahdollisia paikkoja. Nav jäisi Emily luokse.

”Yritän parhaani mukaan pitää heidät asiassa”, Nev sanoi.

”Luotan teihin”, Emily sanoi.

Linnut pyrähtivät ulos ikkunasta ja Emily seurasi niiden lentoa hetken. Sitten hän kääntyi Navin puoleen.

”Olet tehnyt hyvin, kun olet palannut puunkirouksen pariin”, Nav sanoi.

”Oli varmasti jo aikakin. Kykyni hallita puunkirousta on selvästi heikentynyt ja se on alkanut tulla ulos omia aikojaan”, Emily sanoi

”Meidän täytyy palata perusasioiden pariin. Minä jatkan opettamistasi”, Nav sanoi.

”Kiitos, että jaksat vielä”, Emily sanoi.

”On helppo opettaa, kun oppilas on niin hyvä”, Nav sanoi.