Ruhtinatar VI

 Betula nana, osa 333

Emily katsoi lintuvanhusta. Tämä selvästi tiesi jotakin, mitä Emilylle ei ollut kerrottu. Puisilla jumalilla oli selvästi ollut jokin taka-ajatus puunkirouksen antamiseen. Emilylle sitä ei ollut koskaan kerrottu, mutta Navilla oli selvästikin asiasta jotakin tietoa.

”Nav, kerro minulle, miksi puunkirous annettiin minulle”, Emily sanoi.

Varisvanhus ei vastannut.

”Miksi minä sain puunkirouksen?” Emily kysyi.

Emilyn ääni oli koventunut joka lauseella ja viimeinen kysymys tuli jo vahvana vaatimuksena totuuden kertomiseen.

”On parempi, että et tiedä”, Nav vastasi.

”Miksi niin on parempi?” Emily kysyi.

”Se on turvallisempaa meille kaikille, mutta etenkin sinulle, joka omaat puunkirouksen”, Nav vastasi.

”Haluan silti tietää”, Emily sanoi.

Nav huokaisi, painoi hetkeksi päänsä ja teki sitten pienen pyrähdyksen. Huoneen ympäri. Yleensä lintuvanhus perusteli päätöksiään kertoa tai olla kertomatta jotakin varsin tarkkaan ja suoraan. Nyt varisvanhuksella oli selvästi vaikeuksia kertoa perusteluja.

”Minua on kielletty kertomasta. Eikä vain kielletty vaan myös kerrottu mihin kertominen voisi johtaa. Ja ne asiat eivät olleet mitään hyvää tälle maailmalle”, Nav sanoi.

”Kuka sinua on kieltänyt?” Emily kysyi.

Emily halusi kysyä asiaa, vaikka tiesikin vastauksen jo valmiiksi.

”Puiset jumalat”, Nav vastasi.

”He eivät tiedä kaikkea. He eivät voi tietää, mitä tapahtuu, jos kerrot minulle totuuden”, Emily sanoi.

”Vaikka he eivät kaikkea tiedäkään, he näkevät paljon asioita. Aika liikkuu heidän kanssaan eri tavalla kuin meidän kanssamme”, Nav sanoi.

”Silti. Siitä on kauan, kun he ovat katsoneet, ja monet asiat ovat muuttuneet sen jälkeen, kun olemme lähteneet pohjoisesta.”, Emily sanoi.

”Mutta eivät kaikki asiat. Jotkin ovat pysyneet muuttumattomina”, Nav sanoi.

Emily tuhahti Naville. Hän tarvitsi tilaa miettiä, mitä tekisi, kun ilmeisesti puisilla jumalilla oli olemassa jokin salainen suunnitelma.

”En halua olla mikään pelinappula muiden pelissä. En etenkään niin, että minulta salataan asioita”, Emily sanoi.

”Olemme kaikki muiden pelinappuloita”, Nav sanoi.

Emily tiesi Navin olevan oikeassa, mutta nyt hän tarvitsi jotakin muuta kuin oikeassa olevaa viisasta.

”Jos et halua kertoa, niin voitko sitten poistua”, Emily sanoi.

Emily piti tauon ja katsoi tiukasti Navia.

”Haluan olla rauhassa ja pohtia asioita. En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella”, Emily sanoi.

Emily käänsi selkänsä varikselle ja meni istuman kirjoituspöytänsä ääreen. Pöydällä häntä odottivat lukuiset ruhtinattaren velvollisuuksiin liittyvät keskeneräiset tehtävät kirjoituskääröineen. Emily ei halunnut palata niidenkään pariin ennen kuin oli saanut aikaa ajatella.