Ruhtinas ja vanha mies IV

Betula nana, osa 398

Burhleo asteli takan luota nojatuolin luokse ja istuutui pohtimaan.

”Toivottavasti en tuottanut teille liian suurta pettymystä”, Mihail sanoi.

Burhleo naurahti.

”Niin, kyllähän minä toivoin enemmän ja konkreettisempaa apua Suuren keisarikunnan armeijaa vastaan”, Martin vastasi.

”Me kaikki taidamme toivoa parempaa kuin mitä maailma välillä kykenee meille antamaan. Sitä pohdimme erityisesti tällä hetkellä, kun olemme tämän kurimuksen keskellä”, Mihail sanoi.

Burhleo nyökkäsi.

”Ymmärrän kyllä hyvin, että mahdollisuutenne siihen ovat rajalliset. Jos tuotte liikaa joukkoja avuksemme, niin Suuren keisarikunnan armeija pääsee hyökkäämään helposti yläkaupunkiin”, Martin sanoi.

”Se on varmaan tilanne, jota me molemmat viimeiseksi haluamme”, Mihail sanoi.

”Näin se on. Mieluummin näen kaupungin raunioina kuin niiden samojen miesten hallussa, jotka minut syöksivät pois kaupungin johdosta”, Martin sanoi.

Mihail nyökkäsi. Burhleon ajatus kuulosti kylmältä ja radikaalilta. Mihail aavisti, että vanha mies ei arvostanut alaisiaan samalla tavalla kuin hän itse omiaan. Toisaalta Burhleo oli entinen aatelinen, joka oli edes jotenkin oppinut kunnioittamaan ja elämään köyhäillistön kanssa. Gyllenburhin vanhat johtajat tai Suuren keisarikunnan armeijan kenraalit näkivät köyhimmän kansanosan vain työvoimana, joka oli aina korvattavissa uudella, jso nämä kaatuivat taakan alla.

”Ja kumpikaan meistä tuskin haluaa nähdä kaupunkia raunioinakaan”, Mihail sanoi.

Burhleo nyökkäsi.

”Toivoisin, että Gyllenburh voisi taas kukoistaa. Meillä on niin paljon potentiaalia tulla tunnetuksi siitä kauneudesta, jota olemme tänne rakentaneet. Valitettavasti meidät tunnetaan vai kaivoksistamme ja niiden ankeudesta”, Martin sanoi.

”Kaivosten varaan kaupunki on rakentunut, joten ei niitäkään kannata unohtaa”, Mihail sanoi.

”Sekin on totta. Silla vauraudella kaikki kauneus on saatu aikaan. Ei tällä paikalla ole ollut muuta kuin pahainen kylä vuorten varjossa ennen kuin ensimmäinen kaivos avattiin. Sen jälkeen kehitys oli sitten nopeaa ja lopulta olemme nousseet valtakunnan vuoriteollisuuden yhdeksi tärkeimmäksi kohteeksi”, Martin sanoi.

”Toisaalta se merkitys tuo myös epämiellyttävää huomiota. Minkä Suuren keisarikunnan armeija on nyt läsnäolollaan osoittanut”, Mihail sanoi.

”Näin sen voi myös ajatella. Kukaan ei välitä meistä niin kauan kuin härkien vetämät metallilastit virtavat kohti pääkaupunkia. Jos virta loppuun, niin armeija lähetetään laittamaan asia kuntoon. Hyvällä tai pahalla”, Martin sanoi.

”Moni muu rajakaupunki olisi myös varmaan saanut olla rauhassa, vaikka olisimme marssineet niihin”, Mihail sanoi.

Burhleo nyökkäsi.

”Vaikka Suuren keisarikunnan armeijalla on kova vimma teidän peräänne, niin todennäköisesti reaktio olisi ollut paljon haaleampi, jos olisitte valloittaneet minkä tahansa muun kaupungin Gyllenburhin ja Aegyzan välillä”, Martin sanoi.

Mihail epäili, että Suuren keisarikunnan tuhoamisvimma olisi ollut niin voimakas, että Suuren keisarikunnan armeija olisi jahdannut netronovalalaisia minne tahansa. Hän antoi vanhan miehen kuitenkin pitää mielipiteensä.

”Olemmeko keskustelleet kaikesta siitä, mistä halusit keskustella kanssani, ja tarvitsemmeko alaistemme apua yksityiskohtien kanssa?” Mihail kysyi.

”Ehkä on parempi päästää alaisemme keskustelemaan yksityiskohdista. Minulla on loistavia alaisia ja tiedän myös sinulla sellaisia olevan, joten jätän työn mielelläni heille”, Martin sanoi.

Mihail nyökkäsi hyväksyvästi.