Ruhtinas ja vanha mies VI

Betula nana, osa 400

Burhleo nousi ylös ja hän tuli Mihailin luokse.

”En ole tehnyt tätä kenellekään vähään ainaa, mutta saatan sinut ulos”, Martin sanoi.

”Tuletko katsomaan yläkaupunkia kanssani?” Mihail kysyi.

Burhleo pysähtyi.

”Tai ehkä en tule aivan ulos saakka. Haluan, että kun näen yläkaupungin seuraavan kerran, niin se on silloin, kun palaan sitä hallitsemaan”, Martin vastasi.

”Toivon mukaan se hetki koittaa pian”, Mihail sanoi.

”Toiveemme ovat yhteneväiset”, Martin sanoi.

Burhleo ohjasi Mihailin ulos salista ja talon aulaan.

”Ehkä toisella kerralla voimme myös tutustua taloon paremmin”, Mihail sanoi.

”Toivotaan, että sellaiseenkin tarjoutuu tilaisuus. Toivon myös, että ehdin myös kunnostuttamaan talon ennen kuin aika minusta jättää tässä maailmassa. Haluaisin nähdä sen elinaikanani uudestaan siinä loistossa, jossa talo oli lapsuudessani”, Martin sanoi.

Mihail nyökkäsi. Hän pohti omaa lapsuuden kotiaan, jonne hänellä ei ollut paluuta.

”Lapsuuden koti on arvokas asia, josta kannattaa pitää kiinni, jos vain mahdollista. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta, syystä tai toisesta”, Mihail sanoi.

Burhleo vilkaisi Mihailia.

”Osuuko arvaukseni lähelle, jos se on, että olet yksi heistä, joille ei ole paluuta lapsuuden kotiin?” Martin kysyi.

Mihail hymyili.

”Se osuu täsmälleen oikeaan”, Mihail sanoi.

”Haluatko kertoa enemmän?” Martin kysyi.

”Ehkä se on tarina jollekin paremmalle ajalle, koska siinä on paljon kerrottavaa. Olen kuitenkin kotoisin kaukaa Suuren keisarikunnan itärannikolta, joka ei alun perin tai vapaaehtoisesti ole halunnut liittyä Suureen keisarikuntaan. Sekin voi vaikuttaa asenteeseeni Suurta keisarikuntaa kohtaan, että siinä maailmassa, jossa kasvoin, Suurin keisarikunta oli aina se, joka oli tyhonnut ja riistänyt”, Mihail vastasi.

Burhleo nyökkäsi.

”Toivokaamme, että tällekin löytyy vielä sopiva hetki”, Martin sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Sitä ennen meidän täytyy torjua Suuren keisarikunnan armeijan aikeet alakaupungin valtaamisesta”, Mihail sanoi.

”Niin, sen hyökkäyksen torjuminen, tai minkä tahansa muun heidän hyökkäyksensä torjuminen, on ensisijainen tehtävämme”, Martin sanoi.

Mihail ja Burhleo hyvästelivät ja Mihail jätti Burhleon varjoihin sukunsa talon aulaan.

Ulos kävellessään Mihail hidasti askeliaan. Hän halusi nauttia tästä lyhyestä hiljaisuuden hetkestä mahdollisimman pitkään. Rauhallisesta hetkestä, jolloin hän oli yksin. Mihail keskittyi tuntemaan kaiken ympärillään. Hän halusi pidentää jokaisen askeleen päivän mittaiseksi. Tuntea jokaisen värähdyksen, joka kulki hänen lävitseen. Jokaisen ilman hiukkasen, jonka hän kohtasi. Äänet hidastuivat ja muuttuivat huminaksi, josta oli mahdotonta saada selvää.

Mutta rauhaa saattoi kestää vain häivähtävän hetken. Mihail astui ulos valoon ja maailma palasi hänen luokseen.