Ruhtinas ja vanha mies VII

Betula nana, osa 401

Mihaililla meni hetki tottua ulkoilman valon määrään sekä äänimaailmaan. Mihail oli kyllä huomannut, että talossa sisällä oli hämärää, jopa pimeää, mutta hän ei ollut huomannut hiljaisuutta. Ulos palatessa myös kaupungin äänimaailma palasi hänen luokseen ja siihen täytyi jälleen totuttautua.

Ulkona Mihailin odottivat kapteenit ja muutama sotilas. Sotilaat näyttivät läheteiltä ja kapteenit lukivat viestikääröjä. Mihail ei heti lähtenyt kävelemään kohti kapteeneja, mutta kun nämä huomasivat hänen tulleen ulos, oli hänen pakko suunnata heidän luokseen.

”Onko jostakin tullut jotakin uutta tieto?” Mihail kysyi.

”Ei mitään normaalista poikkeavaa. Samoja tietoja Suuren keisarikunnan armeijan liikkeistä kuin mitä olemme kuulleet ja nähneet viimeisten päivien aikana”, Solkar vastasi.

”Lisää joukkoja on suunnattu kohti alakaupunkia?” Mihail kysyi.

”Niin. Ja lisää muuta hyökkäysmateriaaliaa on koottu muurien ulkopuolelle. Uusia katapultteja ja jopa piiritystorni on rakennettu”, Solkar vastasi.

”He eivät aio jättää mitään sattuman varaan”, Mihail sanoi.

”Suuren keisarikunnan armeijan kenraaleilla on halu ja tarve saada aikaan voittoja. Pääkaupungissa tuskin jaksetaan loputtomasti odottaa sitä, että he saavat kaupungin valloitettua takaisin”, Venir sanoi.

Mihail ja Suomas nyökkäsivät.

”Jos se meistä riippuu, niin kaupunki jää heiltä kokonaan valloittamatta”, Mihail sanoi.

Kapteenit nyökkäsivät, mutta eivät jatkaneet keskustelua.

”Miten tapaamisesi Burhleon kanssa meni?” Venir kysyi.

Mihailin piti hetki miettiä vastaustaan. Tapaamisen olisi voinut tiivistää monella tavalla.

”Luulen, että ihan hyvin”, Mihail vastasi.

Kapteenit näyttivät tyytyväisiltä.

”Sovimme siitä, että he voivat vetäytyä yläkaupunkiin, jos siihen on tarve. Tähän liittyen myös sovimme, että valloitamme takaisin yläkaupungin portin edustan ja reitin siltä alakaupunkiin, jotta vetäytyminen on mahdollinen”, Mihail sanoi.

”Se ei tule olemaan helppoa niillä resursseilla, joita meillä on käytettävissämme”, Solkar sanoi.

”Ei varmastikaan, mutta se on välttämätöntä, jos haluamme, että vetäytyminen yläkaupunkiin on mahdollista”, Venir sanoi.

”Näin mekin pohdimme”, Mihail sanoi.

”Ette varmaan ehtineet tässä ajassa puhua tarkemmista yksityiskohdista?” Venir kysyi.

”Emme ja pidimme muutenkin parempana, että hyödynnämme siitä taitavia alaisiamme”, Mihail vastasi.

Kapteenit häkeltyivät eivätkä osanneet vastata kehuun.

”Keskustellaan suunnitelmista tarkemmin myöhemmin. Nyt tarvitsen jotakin syötävää”, Mihail sanoi.

Kaikkiin suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos.

Ennen kuin Suuren keisarikunnan armeija ehti aloittaa hyökkäyksensä alakaupunkiin tapahtui käänne Gyllenlaesissa käytävässä taistelussa. Imperiumin armeija sai aikaan murron Suuren keisarikunnan armeijan rivistössä, mikä sai aikaan romahduksen vuorten puoleisella sivustalla.