Kaivoskaupunki pelinappulana

Betula nana, osa 402

Kun Suuren keisarikunnan armeijan pohjoinen sivusta romahti Gyllenlaesissa, oli Suuren keisarikunnan armeijan kenraalien pakko siirtää armeijansa painopistettä takaisin Gyllenlaesin taisteluun. Niinpä ne joukot ja varusteet, jotka olivat valmistautumassa hyökkäykseen kohti Gyllenburhin alakaupunkia, siirrettiin vakauttamaan taistelu Gyllenlaesissa. Painopisteen muutos ei kuitenkaan tapahtunut riittävän nopeasti ja Imperiumin joukot saivat painettua Suuren keisarikunnan armeijan pois koko Gyllenlaesin pohjoiselta osalta.

Tämä paitsi muutti taistelun tasapainon Gyllenlaesissa, mutta myös päästi Imperiumin armeijan kosketuksiin Gyllenburhin kanssa. Näin myös Imperiumin armeijalle tarjoutui mahdollisuus lähteä hyökkäämään kohti kaupunkia ja erityisesti yläkaupunkia, joka oli vasten kaupungin pohjoislaitaa. Tämä tarkoitti sitä, että netronovalalaisten eteen ilmaantui uusi vihollinen, joka taisteli täysin eri tavalla kuin Suuren keisarikunnan armeija ja omasti täysin erilaisen varustuksen.

Siinä missä Suuren keisarikunnan armeija luotti suureen joukkoon keskenkertaisesti varustettuun ja koulutettuun jalkaväkeä, olivat Imperiumin armeija tiiviit joukko-osastot erittäin hyvin varustettuja sekä kurinalaisesti toimivia. Määrän sijasta oli panostettu laatuun ja se myös näkyi. Tasaväkisessä taistelussa vain Suuren keisarikunnan armeijan eliittijoukot pärjäsivät Imperiumin armeijan joukoille. Muuten Suuren keisarikunnan armeijan oli pakko hyödyntää miesylivoimaansa ja pyrkiä piirittämään Imperiumin armeijan joukot. Tämäkään ei aina auttanut eikä ollut aina mahdollista.

Nyt Imperiumin armeijan joukot toivat haasteensa netronovalalaisten eteen. Taistelu Suuren keisarikunnan joukkoja vastaan oli ollut paljon helpompi, vaikka näiden ylivoima oli murskaava. Imperiumin joukot puolestaan tulivat hitaasti harkiten läpi aivankohdista ja pyrkivät saamaan aikaan murtoja. Netronovalalaiset taas eivät pystyneet paikkaamaan heikompaa varustusta ja koulutusta ylivoimalla.

Mihail oli seuraamassa tilannetta Gyllenburhin yläkaupungissa keskuslinnan pohjoisella muurilla. Sieltä pystyi jokseenkin näkemään, mitä kaupunkin ulkomuurilla tapahtui sekä seuraamaan suurempia liikkeitä Gyllenlaesissa.

”Vieläkö olemme saaneet pidettyä ulkomuurin hallussamme?” Venir kysyi.

Mihail käännähti kuulessa kysymyksen. Kapteeni oli päässyt hänen luokseen ilman, että Mihail oli sitä huomannut.

”Vielä”, Mihail vastasi.

Taistelujen tilanteen radikaalissa muutoksessa oli se etu, että netronovalalaiset ja alakaupunkilaiset saivat aikaan liikettä Suuren keisarikunnan armeijan joukoissa myös Gyllenburhin sisällä. He saivatkin painettua Suuren keisarikunnan armeijan joukot pois yläkaupungin portin edustalta ja otettua haltuunsa reitin yläkaupungin portilta alakaupunkiin. Samalla netronovalalaiset pystyivät ottamaan haltiinsa yläkaupungin ja Gyllenlaesin välisen kaupungin ulkomuurin.

Keskikaupunki ei varsinaisesti ulottunut kaipealle kaistaleelle, joka jäi yläkaupungin ja kaupunginmuurin väliin kaupungin pohjoislaidalla. Alue koostui pääasiassa kaupungin puolustusjoukkojen parakeista ja harjoituskentistä.

Nyt alueen hallinnasta kilpailivat Imperiumin armeijan joukot, jotka hyökkäsivät kohti kaupungin pohjoista muuria.

”Luuletko, että he ymmärtävät, että emme ole Suuren keisarikunnan puolella?” Venir kysyi.

”En osaa sanoa. Voi olla, etteivät he vielä ole hahmottaneet sitä”, Mihail vastasi.

Kallas nyökkäsi.

”Joka tapauksessa heidän hyökkäyksensä on muuttumassa nopeasti ongelmaksi. He ovat niin hyvin koulutettuja ja varustettuja. Jos sama joukko Suuren keisarikunnan armeijan joukkoja hyökkäisi muuria kohti, niin saisimme heidän kyllä torjuttua”, Venir sanoi.

Mihail nyökkäsi ja huokaisi.

”Pelkään, että minun on tehtävä asialle jotakin”, Mihail sanoi.

”Riittävätkö voimaisi varmasti siihen?” Venir kysyi.

”On riitettävä”, Mihail vastasi.