Kaivoskaupunki pelinappulana III

Betula nana, osa 404

Tuuli nousi muuria vasten ylös ja sekoitti Mihailin hiuksia ja sain hänen vaatteensa hulmuamaan. Keihääseen kiinnitetty Netronovalan viiri hulmusi tuulessa hänen vierellään. Mihail katseli viiriä ja muisteli niitä kaikkia vaiheita, jotka olivat saattaneet hänet tähän pisteeseen. Lapsuutta ja nuoruutta mantereen toisella laidalla, opintoja Vihersalossa, pitkää matkaa pohjoisen kautta takaisin kotiin, matkalla löydettyjä uusia ystäviä ja toisaalta näiden kohtaloita, matkaa Aegyzaan ja siellä tapahtunutta uutta alkua. Sekä sitä, miten Suuri keisarikunta petti heidät kaikki, kun Mihail ja netronovalalaiset tarjosivat rauhaa ja kauppaa.

Kaikki nämä ajatukset saivat yhdessä Mihailin veren kiehahtamaan. Tämä sai hänet tuntemaan olevansa täynnä voimaa. Voimaa, jolla muuttaa maailman suuntaa.

”Olemme perääntyneet maailman ääriin, jotta saisimme uuden mahdollisuuden. Ja silti meitä jahdataan kuin koiria”, Mihail sanoi.

Mihail sulki silmänsä ja kokosi ajatuksensa.

”Perääntyminen loppuu tähän pisteeseen”, Mihail sanoi.

Mihail avasi silmänsä ja katsoi muurin reunan yli Gyllenlaesiin. Siellä hänen katseensa kohdistui Imperiumin joukkoihin.

”Teistä saammekin hyvät eliittijoukot, jolla voimme taistella Suuren keisarikunna armeijaa vastaan kaupungin kujilla”, Mihail sanoi.

Mihail ryhtyi loitsimaan jäävaarnoja, jotka kohdistaisi kohti muurin edessä olevia sotilaita, jotka valmistelivat seuraavaa hyökkäysyritystä. Loitsiva velho kuitenkin huomattiin nopeasti ja asiaan tartuttiin nopeasti, jotta loitsiminen voitiin estää.

Ensimmäinen nuoli meni ohitse, mutta toinen olisi jo osunut. Mihail joutui keskeyttämään jäävaarnaloitsun ja loitsimaan sen sijasta eteensä jääkilven.

”Pelkät nuolet eivät minuun riitä”, Mihail sanoi.

Mihail aloittu uudestaan jäävaarnojen loitsimisen jääkilven suojissa. Kun loitsu oli valmis, Mihail päästi jäävaarnat matkaan kohti sotilaita.

Muutama ensimmäinen vaarna osui kohteeseensa, mutta suurin osa kohtasi tulipallon, joka sulatti jäiset vaarnat ennen kuin nämä osuivat sotilaisiin. Mihail jäi hetkeksi ihmettelemään tapahtumatta, mutta sitten hän havahtui tulipalloon, joka lähestyi hänen jääkilpeään. Hän kuitenkin ehti vahvistaa jääkilpeä niin paljon, että tulipallo kilpistyi siihen.

”Imperiumilla on oma velho”, Mihail sanoi.

Mihail paikallisti Imperiumin velhon nopeasti. Tämä oli piilossa suojarakenteen takana, mutta toiselta velholta oli vaikea pysyä piilossa.

”Mitä ajattelet tästä?” Mihail kysyi.

Mihail taikoi uuden jääkilven suojakseen ja sitten uuden sarjan jäävaarnoja. Nyt hän osoitti jäävaarnat kuitenkin sotilaiden sijaan kohti velhoa.

Imperiumin velho vastasi jäävaarnoihin taas tulipallolla, joka sulatti vaarnat. Mihail kuitenkin lähetti perään heti toisen aallon jäävaarnoja, joita velho ei ehtinyt näkemään tulipallon aiheuttaman savun lävitse. Velho sai itseensä kohdistuneet jää vaarnat torjuttua, mutta joutui samalla tulemaan ulos piilostaan. Velhon ympärillä olleet sotilaat eivät puolestaan olleet yhtä onnekkaita.