Kaivoskaupunki pelinappulana IV

Betula nana, osa 405

Nyt Mihail pääsi paremmin näkemään vastustajansa, joka oli pienikokoinen vanha mies. Pitkässä parrassaan ja kaavussaan velho täytti varsin monet niistä odotuksista, joita velholle yleensä asetettiin.

”Odotin parempaa Imperiumin velholta”, Mihail sanoi.

Mihail loitsi lisää jäävaarnoja, jotka velho torjui tulipalloilla. Samaa rataa jatkaminen johtaisi vain siihen, että molemmat loitsijat väsyisivät. Silloin Mihailillakaan ei olisi mahdollisuutta kuolleestamanaukseen. Jos Mihail halusi ratkaista tilanteen nopeammin, hänen täytyisi keksiä muuta.

Jäävaarnojen lisäksi Mihail alkoi loitsia Imperiumin velhon ympärille jääseinämiä sekä jäädyttämään maatan tämän jalkojen alla. Liukkaalla pinnalla oli vaikeampaa väistää tulevia iskuja.

Imperiumin velho pääsi kuitenkin nopeasti kärryille Mihailin aikeista ja tämä sulatti tulipalloillaan Mihailin taikomat jääpinnat ja seinämät. Tämän tehtyään velho kysyi eleillään Mihaililta, että mitä seuraavaksi.

”Mikä tahansa temppu ei sentään tepsi”, Mihail sanoi.

Seuraavaksi Mihail loitsi joukon suuren miehen kokoisia jääelementaaleja, jotka hyökkäsivät tasangon yli kohti velhoa. Velho vastasi omilla elementaaleillaan ja tilanne oli jälleen tasan.

Mihail tajusi, että etätaistelu ei tulisi tuottamaan sitä tulosta, jonka hän halusi saavuttaa.

”Minun on mentävä alas ja kohdattava hänet lähietäisyydellä”, Mihail sanoi.

Mihail etsi katseellaan lähimmän sotilaan ja käveli tämän luokse. Sotilas näytti epäuskoiselta, kun oli saanut katsella velhojen välistä kamppailua ja nyt toinen heistä lähestyi.

”Arvon ruhtinas”, sotilas sanoi.

”Sotilas, jos joku etsii minua, niin olen tuolla alhaalla”, Mihail sanoi.

Mihail osoitti kohti Gyllenlaesia ja sotilas katsoi häntä epäuskoisena.

”Palaan, kun olen voittanut Imperiumin velhon ja hankkinut meille tuoreita sotilaita”, Mihail sanoi.

Sotilas epäröi hetken sanojaan.

”Selvä, arvon ruhtinas”, sotilas sanoi.

Mihail kääntyi koti muurin reunaa.

”Enkä minä tarvitse apua, jos sitä joku erehtyy pohtimaan”, Mihail sanoi.

Sotilas nyökkäsi.

”Mutta arvon ruhtinas, miten pääsette alas?” Sotilas kysyi.

Mihail naurahti.

”Minä loitsin itselleni portaat”, Mihail vastasi.

Siihen sotilas ei osannut sanoa mitään. Tämä saattoi vain seurata, kun Mihail aloitti loitsimisensa ja miten muurin kylkeen ilmestyivät jäiset portaat. Mihail loi vielä rohkaisevan katseen sotilaaseen ja lähti sitten astelemaan portaita pitkin alas.