Kaivoskaupunki pelinappulana II

Betula nana, osa 403

Seuraavana päivänä Mihail oli saapunut kapteeni Kallaksen kanssa Gyllenburhin pohjoismuurille. Taistelu siellä sujui huonommin kuin edellisenä päivänä. Mihail näki, että vaikka muuri oli saatu edelleen pidettyä netronovalan joukkojen hallussa, niin se ei pysysi kauaa. Jos murtoa ei tapahtuisi tänään, niin se tapahtuisi huomenna.

”Onko tämä varmasti välttämätöntä?” Venir kysyi.

”Näet sen itsekin”, Mihail vastasi.

Kallas katseli heidän ympärillään olevia joukkoja. Ne olivat väsyneitä taistelun aina vain jatkuessa ja huonosti valmistautuneita uudenlaisen vihollisen ilmestymiseen. Kallaksella ei ollut mitään, millä hän olisi voinut perustella muutakaan.

”Olet varmasti oikeassa, mutta minulla on paha aavistus tästä”, Venir sanoi.

”Jos jotakin pahaa on tapahtuakseen, niin näemme sen kohta”, Mihail sanoi.

Mihail lähti nousemaan portaita ylös muurille. Taistelussa oli kevyempi vaihe, mutta satunnaisia nuolia lenteli silti. Mihail pysähtyi portailla istuvan väsyneen sotilaan luokse.

”Kuinka taistelumme sujuu?” Mihail kysyi.

Sotilas ei ensin huomannut, että Mihail oli tarkoittanut kysymyksen hänelle.

”Sotilas, kysyin sinulta, kuinka taistelumme sujuu?” Mihail kysyi.

Lopulta sotilas kuuli kysymyksen ja tämä kääntyi katsomaan Mihailia. Päätään pudistellen ja tietämättä mitä sanoa.

”Haluan vain pois täältä. Haluan vain takaisin kotiin. Haluan vain takaisin perheeni luokse”, sotilas vastasi.

Mihail polvistui sotilaan vierelle ja otti tämän halauksen.

”Sinä pääset kotiin perheesi luokse. Me kaikki pääsemme. Minä lupaan sen”, Mihail sanoi.

Sotilas murtui kyyneliin, kun Mihail lähti jatkamaan portaita ylös kohti muurin huippua. Kapteeni Kallas juoksi ruhtinaan perään.

”Tiedän, että he kaipaavat myös moraalisti apua, mutta ei kannata antaa liian suuria lupauksia. Ne voivat kostautua myöhemmin, jos lupauksia ei pysty täyttämään”, Venir sanoi.

”Tämän lupauksen minä aion pitää, joten en näe sitä ongelmallisena”, Mihail sanoi.

Kallas tarttui Mihailin käteen.

”Kaikella kunnioituksella, arvon ruhtinas, mutta sitä ei voi tietää”, Venir sanoi.

Katse, jonka Mihail loi Kallakseen sai tämän perääntymään.

”Olen päättänyt, että vien meidät kaikki täältä kotiin, niin aion sen myös tehdä. Sitä et estä sinä, Suuren keisarikunnan armeija tai Imperiumin armeija”, Mihail sanoi.

Kapteeni Kallas jäi pelästyneenä seisomaan portaisiin, kun Mihail nousi ylös muurin huipulle. Kallas pohti pitäisikö hänen seurata Mihailia vai kääntyä pois ja lähteä tekemään jotakin muuta. Mihail kyllä pärjäisi omillaan ja hän ei halunnut tämän seuraavaan siirtoo osallistua. Lopulta Kallas kääntyi, palasi portaat alas ja lähti takaisin kohti yläkaupunkia.