Kuolleestamanattu velho III

Betula nana, osa 428

Seuraavana aamuna Mihail palasi seurueineen manauspaikalle heti ensimmäisenä aamiaisensa jälkeen. Sieltä hän löysi vain yhden Tammen seuraajan siivoamasta manauksesta jääneitä jälkiä.

”Missä Imperiumin velho on?” Mihail kysyi.

”Arvon ruhtinas, veimme hänet hänelle valmisteltuun nukkumasaliin ja vahdimme häntä siellä läpi yön. Kuolleestamanatun tajunnan tila ja toimintakyky ovat parantuneet huimasti eiliseen nähden”, Tammen seuraaja vastasi.

Mihail nyökkäsi, vaikka oli hieman hämmentyn saamastaan vastauksesta.

”Se on hyvä kuulla, että edistystä on tapahtunut. Odotin kuitenkin, että pidätte hänet täällä”, Mihail sanoi.

Mihail vilkaisi vieressään olevaan avustajaansa päin.

”Minä oletin samaa, arvon ruhtinas”, avustaja sanoi.

”Pahoittelen minun ja toverieni puolesta sitä, että olemme toimineet omavaltaisesti tässä asiassa. Ajattelimme, että on helpompi pitää hänet pienemmässä tilassa kuin täällä”, Tammen seuraaja sanoi.

Korostaakseen salin koko Tammen seuraaja levitti käsiään ja antoi katseensa kulkea salin ympäri. Mihail nyökkäsi hyväksyvästi. Ei hän oikein muutakaan voinut, vaikka Tammen seuraajat eivät olleet toimineet hänen odottamallaan tavalla. Eivät nämä olleet tehneet mitään varsinaisesti väärin, luultavasti päinvaistoin heidän päätöksensä oli edistänyt kuolleestamanatun velhon sopeutumista uuteen kuoleman jälkeiseen elämäänsä.

”Onko hän edelleen tuolla makuusalissa?” Mihail kysyi,

”Uskoakseni, arvon ruhtinas”, Tammen seuraaja vastasi.

”Viekää minut sinne”, Mihail sanoi.

Tammen seuraaja nyökkäsi ja lähti johdattamaan Mihailia ja tämän seuruetta koti nukkumasaleja.

Matkalla Mihail pyysi Tammen seuraajaa kertomaan kaiken mitä oli itse ehtinyt nähdä velhon edistymisestä.

”En tiedä paljoakaan, mitä kaikkea edistystä on tapahtunut, koska minun ainoa vahtivuoroni oli melko pian sen jälkeen kun te lähditte, arvon ruhtinas”, Tammen seuraaja sanoi.

”Kerro vain, mitä siihen mennessä ehti tapahtua”, Mihail sanoi.

”Kun te lähditte, niin velho pysyi vain tuettuna pystyssä. Mutta tämä parantui nopeasti. Kun vuoroni loppui, niin hän pääsi jo nousemaan omin voimin tuolilta ja kävelemään lyhyen kierroksen huoneen ympäri takaisin tuolille”, Tammen seuraaja sanoi.

”Entä puhe?” Mihail kysyi.

”Puheen kanssa oli hitaampaa kehitystä. Alkuun kuului vain samoja korahdyksia, joita sinäkin eilen todistit. Pikkuhiljaa niistä alkoi muodostua ymmärrettävämpiä ja vuoroni lopussa alkoi olla jo tunnistettavia äänteitä”, Tammen seuraaja vastasi.

Mihail olisi toivonut enemmän.

”Entä mitä luulet, missä mennään tällä hetkellä?” Mihail kysyi.

Tammen seuraaja kohautti olkiaan.

”Arvon ruhtinas, en tosiaankaan osaa sanoa”, Tammen seuraaja vastasi.

”Mutta mikä on paras arvauksesi?” Mihail kysyi.

”Ehkä liikkuminen on edennyt edelleenkin hyvin ja siinä hän on varmaan jo saavuttanut normaalin tason. Puheenkin uskoisin olevan jo ihan kohtalaisella tasolla, mutta siinä tietysti on epävarmuutensa”, Tammen seuraaja vastasi.

”Noh, kohta sen näemme”, Mihail sanoi.