Betula nana, osa 430
Mihail katseli kuolleestamanattua velhoa tarkkaan ja tutki tästä jokaisen yksityiskohdan. Velho puolestaan vastasi Mihailin tutkiskeluun uteliaalla katseella. Lopulta tämä kyllästyi Mihailin tutkivaan katseeseen.
”Arvon ruhtinas, jos saan kysyä, niin tehän halusitten kysyä minulta jotakin?” Kuolleestamanattu velho kysyi.
”Kyllä, minulla on muutama asia, joita haluan kysyä. Ja sitten ihan vain muuten keskustella kanssasi”, Mihail vastasi.
Velho katsoi Mihailia odottavasti.
”Halusin vain ensin katsella tarkemmin, miltä näytät. Toivottavasti se ei häiritse sinua”, Mihail sanoi.
”Enemmän odottaisin, että minun katselemiseni häiritsisi teitä, arvon ruhtinas”, kuolleestamanattu velho sanoi.
Mihail hymähti huvittuneena.
”Oliko se itseinhoa vai itseironiaa?” Mihail kysyi.
”Arvon ruhtinas voi tulkita asian haluamallaan tavalla”, kuolleestamanattu velho vastasi.
”Taidat olla yhtä kuiva huumorintajultasi nyt kuoleman jälkeen kuin ennen kuolemaasi”, Mihail sanoi.
Mihail yritti kaivaa kuolleestamanatusta velhosta jotakin reaktiota. Vaikka Mihaili oletti, että Tammen seuraajat olivat käyneet velhon kanssa läpi sen tosiseikan, että tämä oli kuollut ja nyt kuolleestamanattu takaisin, niin hän uskoi kuolemaan edeltävään elämään viittaamisen herättävän jonkinlaisen reaktion. Mihail joutui pettymään.
”Siihen minä en osaa vastata. Valitettavasti käsitys omasta luonteestani ennen kuolemaani on yksi niitä asioita, jotka ovat kadonneet mielestäni”, kuolleestamanattu velho sanoi.
Mihail nyökkäsi. Hänen suupielensä nousi kevyesti hymyyn. Mihail jäi hetkeksi pohtimaan yrittäisikö vielä provosoida kuolleestamanatusta velhosta jonkinlaista reaktiota vai jatkaisiko niihin kysymyksiin, joita hän halusi velholta esittää. Hän päätti jatkaa kysymyksiin.
”Ehkä sitten voimme siirtyä niihin kysymyksiini”, Mihail sanoi.
”Kiitos, arvon ruhtinas”, kuolleestamanattu velho sanoi.
”Mikä on nimesi?” Mihail kysyi.
”Minä olin Lucius Ignis, purppuraneuvoston täysivaltainen jäsen. Purppuraneuvosto on se toimielin, joka johtaa Tiberiusta ja sen alaisia alueita. Uskon teidän puhuvam Imperiumista. Nyt minä voin olla minkä niminen vain johtajani minun haluaa olevan”, kuolleestamanattu velho vastasi.
”Ja kuka johtasi on?” Mihail kysyi.
”Te olette, arvon ruhtinas”, kuolleestamanattu velho vastasi.
Mihail oli tyytyväinen. Kuolleestamanaus oli onnistunut. Jotakin outoa kuolleestamanatussa velhossa kuitenkin oli. Sen vuoksi hän halusi jatkaa kuolleestamanatun velhon kanssa keskustelua.
”Voit käyttää nimeä Lucius Ignis myös jatkossa, jos se sinulle sopii”, Mihail sanoi.
”Jos se on tahtonne, arvon ruhtinas, niin se sopii minulle”, kuolleestamanattu velho sanoi.
Jokin kertoi Mihailille, ettei kuolleestamanattu velho ollut tyytyväinen siihen, että hän ei antanut tälle uutta nimeä. Mitään merkkiä kuolleestamanattu velho ei siitä antanut, mutta Mihaililla oli epämääräinen aavistus, etiäinen. Hän päätti pelata kortin loppuun ja katsoa miten kuolleestamanattu velho reagoisi asiaan nyt tai myöhemmin.
”Olet siis Lucius Ignis”, Mihail sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti