Vastahyökkäys keskikaupungilla III

Betula nana, osa 486

Mihail seisoi epätasaisen ja halkeilleen peilin edessä. Peili oli paras, mitä keskuslinnasta oli löytynyt ja se oli tuotu hänen makuusaliinsa, kun hän oli majoittunut sinne saavuttuaan Gyllenburhiin. Hän katseli itseään eikä pitänyt siitä, miten väsyneeltä hän näytti. Eikä vain näyttänyt vaan hän oli väsynyt.

Aseenkantaja toi hänelle puhtaan aluspaidan ja topatun takin. Mihail riisui päällään olevan vanhan paidan ja pyyhki enempiä hikiä kosteaan pyyhkeeseen. Sitten hän veti uuden paidan ylleen

Mihail olisi halunnut päästä uimaan. Hän sulki silmänsä ja kuvitteli mielessään rauhallisesti virtaavan viileän jokiveden, joka vilvoitti keskellä kuumaa kesäpäivää. Aaltojen rauhallista loisketta ja lasten naurua rannassa. Tyyneyttä, jonka saattoi saavuttaa vain veteen uppoutumalla. Veden eri lämpöisiä kerroksia. Pinnan tuntumassa lämpöisempää ja syvemmällä viileämpää. Veden pinnalla liikkuvat hyönteiset ja niitä saalistavat linnut. Kalanpoikasten parvet.

”Arvon ruhtinas”, aseenkantaja sanoi.

Mielikuva murtui ja Mihail avasi silmänsä. Aseenkantaja seisoi hänen vierellään topattu takki käsissään.

”Jatkammeko?” Aseenkantaja kysyi.

”Jatketaan vain”, Mihail vastasi.

”Olitte niin pitkään paikoillanne silmät kiinni, että luulin jo, että olitte ehkä päättäneet jotakin muuta”, aseenkantaja sanoi.

”Vajosin vain toviksi ajatuksiini”, Mihail sanoi.

”Teillä on varmasti paljon ajateltavaa”, aseenkantaja sanoi.

Mihail hymähti.

”On ja ei. Nytkään minun ei tarvitse ajatella sitä, mitä minun pitäisi laittaa ylleni, kun sinä kannat minulle kaiken valmiiksi”, Mihail sanoi.

Aseenkantaja auttoi topatun takin Mihailin ylle.

”Haluatko tietää, mitä ajattelin?” Mihail kysyi.

”Mikäli arvon ruhtinas haluaa minulle kertoa”, aseenkantaja vastasi.

Mihail katsoi aseenkantajaansa. Nuori mies oli raivostuttavuuteen saakka aina kohtelias ja valmiina suorittamaan tehtävänsä puuduttavalla tarkkuudella. Hän ei saanut tämän kasvojen ilmeestä selville olisiko tämä halunnut vai ei kuulla Mihalin kertovan äskeisistä ajatuksistaan.

”Mietin, että olisi mukavaa päästä uimaan. Ja miltä uiminen lämpimänä kesäpäivänä tuntuu”, Mihail sanoi.

Aseenkantaja näytti hieman yllättyneeltä. Mihail mietti, oliko se ensimmäinen kerta, kun hän näki todellisen tunteen jotenkin paistavan tämän kasvoilta.

”Odotitko jotakin muuta?” Mihail kysyi.

”Anteeksi, arvon ruhtinas. Ajattelin vain, että ehkä miettisit tulevaa taistelua”, aseenkantaja vastasi.

Mihail nyökkäsi.

”Niin, se olisi ensimmäinen asia, joka voisi tulla mieleen. Ehkä juuri siksi ajattelin jotakin aivan muuta. Taistelua ehtii miettimään sinä aikana, kun kulkee sitä kohden ja kun on siellä”, Mihail sanoi.

Aseenkantaja nyökkäsi. Tämä lähti hakemaan Mihailin muita varusteita. Mihail katseli ulos kapeasta ikkunasta ja mietti, oliko hän hyvä esimerkki aseenkantajalleen. Nuori mies tarvitsi hyvän esimerkin kasvaakseen tasapainoiseksi ja Mihail ei ollut varma oliko hän kaikin puolin sitä. Vaikka hän oli reilu alaisilleen ja tahtoi kansansa hyvää, niin hän oli myös äkkipikainen ja pitkävihainen. Ei parhaita ominaisuuksia kenessäkään.