Suuren keisarikunnan petos II

Betula pubescens, osa 50

Upseerien ja sotilaiden rinki tiivistyi nopeasti kapteeni Waelden ympärillä. Hän oli varmasti jo keskustelun aikana tajunnut, että epäilyt ennemmin tai myöhemmin kohdistuisivat häneen, mutta hän ei silti ollut paennut. Nyt siihen ei enää ollut mahdollisuutta.

Kenraali Netronova astui lähemmäksi kapteeni Waeldea ja katsoi tätä silmiin. Kapteeni painoi päänsä nopeasti.

”Kapteeni Waelde, onko teillä jotakin sanottavaa tähän asiaan?” Edkar kysyi.

”Minä… Minä…”, Gauen sanoi.

Myös kapteeni Kallas oli tullut kapteeni Waelden luokse.

”Gauen, sano, ettei se ole totta”, Venir sanoi.

Kapteeni Waelde vilkaisi ystäväänsä ja painoi päänsä sitten takaisin kohti teltan lattiaa.

”Minä…”, Gauen sanoi.

Kapteeni Waelden jalat eivät enää kantaneet ja hän olisi luhistunut maahan, ellei häntä olisi otettu kiinni. Murtunut kapteeni nostettiin kenraali Netronovan eteen. Edkar nosti kapteeni päätä pystyyn ja näki tämän kyyneliä vuotavat silmät.

”Kapteeni Waelde?” Edkar kysyi.

Enempää ei tarvittu.

”Herra kenraali, minä sen kerroin. En voinut muutakaan. He halusivat tietää. En uskonut sillä olevan väliä, koska me olemme samalla puolella”, Gauen sanoi.

Aliupseeri nauroi, mutta hänen naurunsa vaihtui pian yskimiseen.

”Typerys. Emme me ole samalla puolella. Emme ole koskaan olleet, emmekä tule koskaan olemaan”, aliupseeri sanoi.

Edkar jätti kapteeni Waelden rauhaan ja palasi aliupseerin luokse.

”Mitä olette laittaneet rohtoon?” Edkar kysyi.

”Saatte sen varmasti selville jossakin vaiheessa, jos ehditte tutkia”, aliupseeri sanoi.

”Lupasit kertoa kaiken tietämäsi”, Edkar sanoi.

”En tiedä, mitä aine on, joten en voi kertoa siitä enempää. Minulle vain annettiin sitä pussissa ja käskettiin viedä se perille”, aliupseeri sanoi.

”Missä pussi on nyt?” Edkar kysyi.

”Heitin sen pois ennen kuin meidät saatiin kiinni”, aliupseeri sanoi.

Edkar kääntyi upseereihinsa päin.

”Etsikää pussi ja tuokaa se Tammen seuraajien luokse. Meidän täytyy selvittää ylimääräinen ainesosa, jotta se voidaan poistaa tai sen vaikutus kumota”, Edkar sanoi.

Kapteenit Suomas ja Cranfot nyökkäsivät ja lähtivät teltasta toteuttamaan käskyjä.

Suuren keisarikunnan petos

Betula pubescens, osa 49

Edkarinkin täytyi koota ajatuksiaan. Se, mitä Suuren keisarikunnan armeijan aliupseeri oli juuri sanonut, tarkoitti sitä, että kaikki ne pelot, joita netronovalaisilla oli pohjoiseen lähdöstä, olivat toteutumassa.

”Mitä tarkoitat?” Edkar kysyi.

”Tuo on tyhmä kysymys. Tiedät täsmälleen, mitä tarkoitan. Saimme kuulla, että armeijallanne on voima, joka pitää teidät koossa. Halusimme tuhota sen, jotta voimme tuhota teidät, koska se on mitä te ansaitsette”, aliupseeri vastasi.

”Miten saitte tietää rohdosta?” Edkar kysyi.

Aliupseeri nauroi.

”Sen te varmaan haluaisittekin tietää. Jos pääsemme vapaaksi tämän kuulustelun jälkeen, niin lupaan kertoa kaiken mitä tiedän”, aliupseeri vastasi.

Edkar mietti lyhyen hetken.

”Pääsette vapaaksi. Nyt kerro kaikki, mitä tiedät”, Edkar sanoi.

Aliupseeri ja sotilaat olivat hieman yllättyneitä Edkarin nopeasti suostumisesta päästää heidät vapaaksi.

”Meidät kaikki kolme ja vahingoittumattomina”, aliupseeri sanoi.

”Tarjoan teille pelastusta. Ottakaa se vastaan”, Edkar sanoi.

Aliupseeri nyökkäsi ja kokosi hetken ajatuksiaan.

”Minä kyllä luulen, että ette pidä kertomastani kovinkaan paljoa”, aliupseeri sanoi.

”Minä taas luulen, että et voi kertoa enää mitään pahempaa”, Edkar sanoi.

”Se on ehkä tulkintakysymys. Joukossanne on nimittäin petturi. Tämä petturi kertoi Suuren keisarikunnan armeijalle tästä heikkoudestanne”, aliupseeri sanoi.

Teltta kuohahti ja upseerit alkoivat katsella toisiaan epäilevästi.

”Tiedätkö petturin nimen?” Edkar kysyi.

”En, mutta tiedän hänen olevan kotoisin Suuresta keisarikunnasta ja siksi hän paljasti salaisuudet meille”, aliupseeri vastasi.

”Meistä aika moni on kotoisin Suuren keisarikunnan alueelta, lähinnä Léostasta”, Edkar sanoi.

Aliupseeri tuhahti.

”En tarkoita mitään itärannikolta lähtenyttä pakolaista. Tarkoitan oikeasti Suuresta keisarikunnasta kotoisin olevaa elävää ihmistä”, aliupseeri sanoi.

Teltassa olijoiden katseet kääntyivät kapteeni Waeldeen.

Suuren keisarikunnan sotilaat VIII

Betula pubescens, osa 48

Ensimmäisenä Edkarin telttaan palasi kapteeni Suomas, joka kertoi kaiken olevan kunnossa ja hälyttäneensä paikalle vielä lisää sotilaita turvaamaan aluetta. Kapteeni Suomas oli myös määrännyt, että jokainen teltan läheisyyteen tulija tarkastettaisiin. Seuraavana palasi kapteeni Cranfot, joka kertoi osastonsa olevan taisteluvalmiina heti kuin kenraali osastoa tarvitsisi. Samalla hän oli vahvistanut leiriä ympäröivien vartioasemien miehitystä.

Viimeisenä saapui kapteeni Kallas.

Kapteeni Kallas ei tullut telttaan yksin vaan hänen perässään seurasi joukko sotilaita sekä Nils Tammen seuraajia. Netronovalaisten lisäksi joukossa oli kolme Suuren keisarikunnan sotilasta. Sotilaiden kädet oli sidottu köydellä ja he näyttivät pahasti mukiloiduilta. Heidän kiinniottonsa oli ilmeisesti ollut kaikkea muuta kuin rauhallinen.

Edkar tutki sisään tullutta joukkoa ja erityisesti Suuren keisarikunnan sotilaita. Lopuksi hän kohdisti katseensa kapteeni Kallakseen.

”Mitä tämä on?” Edkar kysyi.

”Herra kenraali, nämä kolme sotilasta löydettiin leiristä Tammen seuraajien telttojen läheltä hiippailemasta ja vartijoiden heidän asiaa kysyessä he olivat lähteneet pakenemaan. Vartijat olivat sitten ottaneet heidät kiinni ja siitä kuulemamme hälytys aiheutui”, Venir vastasi.

”Huomasimme täällä, että hälytysäänet loppuivat pian menosi jälkeen”, Edkar sanoi.

”Aivan, herra kenraali. Määräsin hälytyksen hiljaiseksi, jotta se ei kuuluisi leirin ulkopuolelle”, Venir sanoi.

”Luulen, että hälytys on jo ehditty kuulla, mikäli siihen on ollut haluja. Hyvin tehty kuitenkin”, Edkar sanoi.

Edkar käänsi katseensa kolmeen Suuren keisarikunnan sotilaaseen.

”Onko heitä jo kuulusteltu?” Edkar kysyi.

”Ei sen enempää kuin kysytty heidän liikkumisestaan. Mitään kunnollista vastausta heiltä ei aiemmin saatu. Ajattelin, että on parempi kuulustella heitä täällä”, Venir vastasi.

Edkar nyökkäsi ja viittoi tuomaan vangit luokseen.

”Millä asioilla liikuitte leirissämme?” Edkar kysyi.

Pienen kovistelun jälkeen sotilaat olivat valmiita puhumaan.

”Emme millään asioilla”, ensimmäinen sotilas sanoi.

”Kysykää häneltä. Minä olen vain rivisotilas”, toinen sotilas sanoi.

Kolmas sotilas oli aliupseeri.

”Kysyn viimeisen kerran. Toivon meidän molempien puolesta, että vastaat. Silloin pääset helpommalla. Te kaikki kolme pääsette helpommalla”, Edkar sanoi.

Edkar oli näkevinään pienen nyökkäyksen.

”Millä asioilla liikuitte täällä?” Edkar kysyi.

Aliupseeri hengitti syvään ja sylkäisi sitten verta teltan lattialle.

”Minulle määrättiin tehtävä ja tulin toteuttamaan sitä määräyksien mukaan”, aliupseeri sanoi.

”Millainen tehtävä?” Edkar kysyi.

”On sama vastaanko, kun teidän puolestanne kaikki on jo liian myöhäistä. Olette jo kuolleita ja tästä erämaasta tulee hautausmaanne”, aliupseeri sanoi.

”Sinulla ei ole sitten mitään menetettävää. Kerro”, Edkar sanoi.

”Tehtäväni oli myrkyttää se teidän rohtonne”, aliupseeri sanoi.

Meni hetki ennen kuin kaikki kuulijat ymmärsivät mitä aliupseeri oli sanonut ja mitä se tarkoitti Netronovalan armeijan kannalta.