Betula pubescens, osa 44
Myöhemmin illalla kapteeni Kallas pohti pitäisikö heidän kapteeni
Waelden kanssa jo palata Netronovalan armeijan leiriin.
”Alkaa jo olla myöhä. Kenraali ei katso hyvällä, jos hänen
upseerinsa viipyvät pidempään kuin heidän on sallittua olla poissa”, Venir
sanoi.
Kallas katsoi korttipöytään päin, mutta ei nähnyt kapteeni
Waeldea tai tämän upseerituttuja.
”Huomasitko mihin kapteeni Waelde meni?” Venir kysyi.
Kallas kääntyi katsomaan pöydän toisella puolella istuvaa
luutnantti Corvusta. Tämä oli keskittynyt katselemaan parin pöydän päässä
käytävää kovaäänistä riitaa kahden muun Suuren keisarikunnan armeijan upseerin
välillä.
”Luutnantti Corvus?” Venir kysyi.
Luutnantti havahtui kuullessaan nimensä.
”Anteeksi, mitä sanoitte?” Anders kysyi.
”Kysyin, että satuitko huomaamaan mihin kapteeni Waelde
meni. Alkaa jo olla myöhän ja meidän pitäisi varmaan lähteä takaisin omaan leiriimme”,
Venir vastasi.
”Ai, eikö hän ole tuolla”, Anders sanoi.
Corvus kääntyi katsomaan pöytää, jonka ääressä kapteeni
Waelde ja Hooghoorn olivat aiemmin pelanneet.
”Ei, enkä huomannut hänen poistumistaan”, Venir sanoi.
”Eiköhän hän kohta palaa. Voin odotellessa hakea meille
vielä yhdet oluet”, Anders sanoi.
”Minä olen saanut jo riittävästi olutta tälle illalle.
Taidan lähteä katsomaan, jos kapteeni Waelde olisi tuossa ulkona”, Venir sanoi.
Luutnantti nousi myös ylös ja lähti Kallaksen mukaan. Ulkona
oli jo hämärää, mutta leirin lukuisat valot ja tulet valaisivat jo telttojen
välisiä polkuja. Teltan edustalla oli muita upseereja, mutta Waeldea tai Hooghoornia
hei eivät nähneet.
”Ei kapteeni varmastikaan kaukana ole”, Anders sanoi.
”En uskokaan, että hän olisi lähtenyt kauaksi ilman minua”,
Venir sanoi.
”Eiköhän hän kohta palaa. Mennään sisälle odottamaan. Siellä
on lämpöisempää”, Anders sanoi.
”Menkää te vain. Tehän kaipasitte vielä sitä olutta. Minä
odotan kapteeni Waeldea tässä, niin pääsemme nopeammin lähtemään”, Venir sanoi.
Luutnantti Corvus nyökkäsi ja palasi takaisin telttaan.
