Betula pubescens, osa 42
Kapteenit Kallas ja Waelde ratsastivat Suuren keisarikunnan
armeijan keskusleiriin heti kun päivän palvelukseltaan joutuivat. Matkalla he
ohittivat toisen leirin, johon oli juuri asettunut uusi armeija. Sen sotilaat
eivät olleet ennen nähneet netronovalaisia, joten kapteeni Kallaksen ratsastus
leirin ohitse aiheutti ihmetystä.
”Edelleenkin jaksavat ihmetellä”, Gauen sanoi.
”Niin. En taida koskaan tottua tähän huomioon. Kuin olisi
jokin sirkuseläin”, Venir sanoi.
Kapteeni Waelde katsoi kapteeni Kallasta.
”Anteeksi”, Gauen sanoi.
”Mistä hyvästä?” Venir kysyi.
”Siitä, että joudut kestämään tällaista”, Gauen vastasi.
”Ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi muiden puolesta”, Venir
sanoi.
”Toivoisin vain, että maamieheni olisivat rohkeampia
tutustumaan teihin”, Gauen sanoi.
”Vaikka olisi sinultakin ehkä jäänyt tutustuminen välistä,
jos sinua ei olisi siihen pakotettu”, Venir sanoi.
”Sekin on ehkä totta, mutta onneksi virheistään voi oppia ja
seuraavissa kohtaamisissa uudenlaisten ihmisten kanssa voi toimia paremmin”,
Gauen sanoi.
Lopulta kapteenit saapuivat keskusleiriin. Jo se portilla
oli vastassa kaksi Suuren keisarikunnan upseeria, joihin kapteeni Waelde oli
aiemmin tutustunut. Näiden ohjeistamana Kallas ja Waelde päästettiin leiriin
sisälle ilman sen suurempia muodollisuuksia.
”Iltapäivää”, Gauen sanoi.
”Sitä samaa”, etummainen upseereista sanoi.
”Kukas sinulla on mukanasi?” Taaempi upseeri kysyi.
”Ystävä, jonka kanssa olen päässyt kokemaan monia
seikkailuja”, Gauen vastasi.
Waelde esitteli Kallaksen suurieleisesti. Upseerikaksikko
nyökkäili ja mittaili Kallasta katseellaan.
”Onko ystävällä nimeä?” Etummainen upseeri kysyi.
”Minä olen Netronovalan armeijan kapteeni Venir Kallas.
Mukava tutustua”, Venir sanoi.
”Samoin. Minä olen kapteeni Costel Hooghoorn”, taaempi
upseeri sanoi.
”Ja minä olen luutnantti Anders Corvus”, etummainen upseeri
sanoi.
Esittelyjen jälkeen Kallas ja Waelde veivät hevosensa pois
ja seurasivat kahta muuta upseeria illanviettoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti