Betula pubescens, osa 41
Aluksi Suuren keisarikunnan armeijan sotilaat suhtautuivat
Netronovalan armeijaan samaan tapaan kuin kenraalinsakin. Kylmäkiskoisesti ja
välinpitämättömästi. Kuolleiden armeijan kanssa oltiin tekemisissä niin vähän
kuin suinkin oli mahdollista. Osalla sotilaista uteliaisuus kuitenkin voitti
sekä pelon vierasta ja tuntematonta kohtaan että välinpitämättömyyden muusta
kuin erikseen käsketystä tehtävistä.
Tämä näkyi ensin sotilaina, jotka jollakin tekosyyllä
tulivat kulkemaan Netronovalan armeijan leirin poikki kulkevaa tietä pitkin.
Monet sanoivat olevansa lähettejä, mutta heidän hidas eteneminen leirin läpi ja
kaiken näkemänsä ihmetteleminen kertoi muuta. Myöhemmin, kun netronovalaiset
olivat myös tottuneet keisarikuntalaisten uteliaisuuteen, kanssakäyminen
muuttui aidoksi.
Ensin kahden armeijan sotilaiden välinen kanssakäyminen oli
satunnaista ja koostui pääasiassa lyhyistä keskusteluista ja pienestä
tavaranvaihdosta. Myöhemmin kaupankäynti laajeni ja alkoi esiintyvä jopa
yhteistä ajanviettoa. Kovinkaan pitkiä ystävyyssuhteita sotilaiden välille ei
tosin ehtinyt syntyä, kun Suuren keisarikunnan armeijan yksiköt olivat koko
ajan liikkeessä kenraalien liikutellessa armeijoita paikasta toiseen.
Netronovalan armeija sen sijaan pysyi paikoillaan.
Suuren keisarikunnan armeijan ainoa pysyvästi paikoillaan
oleva leiri oli armeijoiden keskusleiri. Vaikka sekä keskusleirillä että
netronovalaisten leirillä oli lähempänä muita leirejä, johti muiden leirien
sotilaiden jatkuva vaihtuminen näiden kahden leirin sotilaiden yhteydenpidon
tiivistymiseen.
Kapteeni Waelde oli erityisen iloinen, kun pääsi tapaamaan
muita Suuren keisarikunnan armeijan upseereja. Kapteeni Kallas sen sijaan olisi
pysynyt mieluummin omissa oloissaan.
”Tuletko tänään mukaani?” Gauen kysyi.
”Minne?” Venir kysyi.
”Keskusleiriin. Minähän käyn siellä joka keskiviikko”, Gauen
vastasi.
”Mitä minä tekisin siellä?” Venir kysyi.
”Samaa kuin minäkin. Tutustuisit muihin upseereihin ja
viettäisit aikaa heidän kanssaan”, Gauen vastasi.
”Taidan viihtyä paremmin täällä omassa leirissä. Sotilaille
pitäisi keksiä taas jotakin uutta harjoiteltavaa”, Venir sanoi.
”Et varmasti keksi täällä istumalla yhtään mitään sen
parempaa kuin lähtemällä minun mukaani. Sitä paitsi sinä lupasit viime viikolla,
että lähdet kanssani”, Gauen sanoi.
Kapteeni Kallas huokaisi.
”Toivoin, että olisit ehtinyt unohtaa. Hyvä on. Tulen
mukaasi”, Venir sanoi.
Kapteeni Waelden hymy leveni ja hän nosti kätensä Kallaksen
olalle.
”Olin varma, että lähdet. Tästä tulee varmasti hyvä ilta.
Vähintään yhtä hyvä kuin se ilta Emnetburgissa”, Gauen sanoi.
”Toivottavasti ei lähellekään niin hyvä”, Venir sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti