Betula nana, osa 6
”Vähenet kiihtyvällä tahdilla, ihminen”, demoni totesi
matalalla äänellä.
Mihail vastasi hiljenemällä.
”Pakosi on paettu, tiedät kohtalosi ja sen aika on nyt
koittanut”, demoni jatkoi.
Mihail mutristi suutaan kuin olisi yrittänyt keksiä jotakin
vastaan sanomista. Huulet pysyivät kuitenkin tiukasti supussa. Ei ollut mitään
vastaan sanomista, sillä demoni oli oikeassa. Oli kuitenkin syynsä olla
luovuttamatta. Niinpä Mihail kokosi kaikki voimansa yhtä iskua varten.
Taivaalle nousi ukkosmyrsky, joka muuttui hetkessä
lumimyrskyksi. Sinne tänne ympäristöön ilmestyi lähes viisimetrisiä
jääpilareita. Mihail valmisteli voimakkainta loitsuaan, jolla hän oli tuhonnut
tähän asti kaikki mahtavimmatkin vihollisensa.
Demoni tunsi kuinka Mihailin loitsu virtasi kaikkialle
lähialueelle. Virta oli niin voimakas, että se aiheutti demoninkin
itseluottamukseen pienen särön. Jääpilareita ilmestyi koko ajan lisää ja pian
ne peittivät koko maiseman sankkana metsänä.
Mihail löi kätensä yhteen, loitsun valmistelut olivat
valmiit.
”Tuhat yötä, tuhat aamua, tuhat tähteä ja tuhat komeettaa.
Tuhannen vuoden jääkirstu!”
Mihail huusi loitsun loppuosan ja pilarit syöksähtivät kohti
demonia valonnopeudella ja nostatti ilmaan jäisen pölypilven. Loitsu oli niin
voimakas ja nopea, ettei mikään tai kukaan olisi voinut paeta sitä.
Mihail haukkoi henkeään. Hän oli käyttänyt loitsuun kaikki
voimansa lähes viimeisiäkin rippeitä myöten. Vesimieskään ei pysynyt enää
kasassa, vaan se hajosi vesilammikoksi maahan. Jäinen pöly laskeutui ja Mihail
näki edessään tonnien painoisen jäisen kirstun. Demoni oli jäänyt kirstun
sisälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti