maanantai 31. lokakuuta 2011

Pako


Betula nana, osa 8

Mihailille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin paeta oman henkensä uhalla viimeisillä voimiensa rippeillä. Jääkirstun tekemisen jälkeen Mihail ajatuksetkaan eivät pysyneet enää selvinä, joten hän ei saanut kunnolla suunnattua kaukosiirtymistään. Puhumattakaan siitä, että olisi kyennyt salaamaan taikaansa mitenkään. Demoni olisi hänen jäljillään parissa sekunnissa. Mihail kykenisi pakenemaan Kuolemaan kouraa vain hetken enemmän.

Kaukosiirtyminen lähes epäonnistui. Mihailin onnistui kuitenkin ohjata energiavirtoja sen verran, ettei hänen ruumiinsa repeytynyt kymmeniin pienempiin osiin. Fyysisen repeytymisen sijaan hän sinkoutui kaikkeuden väliaineeseen, jonka kautta kaukosiirtymisiä normaalistikin tehtiin. Ainona erona se, että normaalisti väliaineesta ehti nähdä vain pienen vilauksen, jos sitäkään. Nyt Mihail jäi vapaasti putoamaan kohti loputtomaan jatkuvan kaikkeuden keskustaa.

Mihail ei kyennyt tekemään mitään, voimat olivat poissa. Hän vain vajosi läpi ohuen usvan, joka välillä vaihtoi väriä. Ensin usva oli sinertävää, sitten violetin kautta punaiseen ja lopulta kirkkaan oranssiin. Mihailin silmissä kaikki oli kuitenkin vain yhtä tasaista mössöä.

Mihail ei ollut varma kuinka kauan hän lillui väliaineessa, mutta lopulta hän osui sopivaan kohtaan väliaineen massaa ja hän paiskautui ulos väliaineesta.

Mihail rysähti kylki edellä kovan maan ympäröimään kanervikkoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti