Ongelmalliset ideat

Viimeisen kuukauden aikana olen kirjauttanut varsin vähän blogikirjoituksia verrattuna aikaisempaan kirjoitustahtiini. Tähän ei ole kuin yksi syy: en ole löytänyt sellaisia ideoita tai aiheita, joista olisin saanut kirjoitettua järkevää tekstiä. Päätin siis kirjoittaa ideoista ja siitä mitä ne merkitsevät minulle.

Ideat eivät ole kirjoittamisen kannalta yksinkertainen asia, eivät ainakaan minulle. Päinvastoin, ideat ovat monimutkainen asia. Ne luovat verkoston, joka joko leviää nopeasti tai romahtaa helposti. Ideat ovat harvoin staattisia, vaan ne muuttuvat ajan kuluessa ja naapureidensa vaikutuksesta.

Välillä ideat tuntuvat itsestäänselvyydeltä. Mutta sitten kun ne häviävät, niin vanhojen palauttaminen tai uusien löytäminen on hankalaa, joskus jopa mahdotonta. Ideoiden syntymisen pahin vihollinen on juuri se, että ideoita pitää itsestäänselvyytenä. Tällöin tulee monesti unohtaneeksi ideoiden ruokkimisen ja keskittyy vain kuluttamaan ideoiden sankkaa viidakkoa. Ilman säännöllistä ruokkimista ideoiden viidakko kuitenkin muuttuu yllättävänkin nopeasti autiomaaksi.

Ensimmäisenä ongelmana ideoiden kanssa on siis niiden oleminen ja olemattomuus. Hieman vastaava ongelma on ideoiden määrä. Ideoita voi olla liian vähän, sopiva määrä tai sitten ideoita on liikaa. Liian vähäinen määrä hidastaa kirjoittamista samoin kuin ideoiden liian suurikin määrä. Kun ideoita on liian vähän, joutuu koko ajan miettimään seuraavaa käännettä. Sitten taas kun ideat tulvivat mielessä yli äyräidensä on vaikea keskittyä mihinkään.

Näitä kahta ensimmäistä olen oppinut suhteellisen hyvin hallitsemaan, siinä määrin kuin niitä voi hallita. Nyttemmin olen huomannut ongelmaksi ideoiden laadun tai genren. Kaunokirjallisia ideoita yleensä riittää enemmän kuin niitä ehtii kirjoittaa ylös, mikä on ihan hyväkin asia. Asiateksteihin sopivia ideoita taas ei nimenomaan ole ollut. Tai jos on ollut, niin ne ovat olleet monella tapaa käyttökelvottomia. Ideat ovat tuntuneet liian vanhoilta, kuluneilta eikä teksti ole onnistunut toivotulla tavalla. Mahdollisesti myös itsekritiikkini on nostanut päätään ja rajoittanut tekemisiäni (jälleen kerran).