tiistai 24. tammikuuta 2012

Presidenttipeliä 2012: ensimmäinen kierros

Presidentin vaalien 2012 ensimmäinen kierros on ohitse ja toinen kierros edessä. Jatkoon selvisivät ennalta arvattavasti Sauli Niinistö ja, omasta mielestäni, onneksi Pekka Haavisto. Tässä on mielestäni Suomi ja sen maine yhdellä tapaa jo pelastettu, kun Paavo Väyrynen jätettiin ensimmäisen kierroksen kolmannelle sijalle.

Pekka Haavisto oli siis ensimmäisen kierroksen suhteellinen voittaja (Niinistön jatkoon meneminen kun oli jo käytännössä varmaa), mutta sekin on myönnettävä, että niin oli myös Paavo Väyrynen, vaikkei hän tavoitteeseensa päässytkään (mikä on hyvä asia). Tunnustusta Väyryselle on annettava myös siitä kuinka pitkälle pelkällä itseluottamuksella voi päästä.

Itse pidän myös Paavo Arhinmäkeä ensimmäisen kierroksen henkisiin voittajiin kuuluvana, vaikka ääniosuus jäikin suhteellisen pieneksi. Kuitenkin kun tulosta vertaa toiseen vasemman siiven edustajaan, Paavo Lipposeen, jonka taustalla oleva puolue on huomattavasti suurempi, on Arhinmäen äänisaalis varsin hyvä. Lisäksi monet Arhinmäen potentiaaliset kannattajat ovat luultavasti äänestäneet Haavistoa.

Äärimmäisen hieno Excelillä tehty taulukko ensimmäisen kierroksen äänestysmääristä.

Naisille nämä vaalit eivät tuoneet menestystä. Kaksikko oli kuitenkin omasta mielestäni oikeassa järjestyksessä. Eva Biaudetille olisin kyllä suonut suuremmankin äänisaaliin. Sari Essayah taas on Kristillisdemokraatti, joita en itse voi sietää. Tämä johtuu siitä, että he menevät sekoittamaan kaksi asiaa, joita ei minun mielestäni pitäisi koskaan sekoittaa, politiikan ja uskonnon. Tältä kannalta kristillisdemokraatit siis saivat mielestäni sen, minkä ansaitsivatkin. Viimeisen sijan.

Ainoa, jota en ole vielä maininnut, on Timo Soini. Soinin osallistuminen koko vaaliin on sinänsä jännä seikka. Toisaalta kaikki tiesivät, ettei Soinin edes kannata ryhtyä presidentiksi, toisaalta taas hänen oli lähes pakko asettua ehdolle, kun Perussuomalaiset on suomalaisen puoluekentän kolmanneksi suurin puolue. Ja kukapa muu, jos ei Soini? Perussuomalaisille olisi toisaalta ehkä ollut edullisempaa, jos joku muu kuin Soini olisi asettunut ehdolle. Puolue olisi voinut asettaa ehdolle jonkun ennestään tuntemattoman nimen ja saaneet näin laajennettua puolueen nimien kenttää. Tästä olisi varmasti ollut etua seuraavissa eduskuntavaaleissa. Riskiä ei kuitenkaan ilmeisesti haluttu ottaa.

Toisesta kierroksesta tulee jännittävä kamppailu, vaikka Lipponen totesikin toisen kierroksen olevan läpihuutojuttu, kun ei itse ole mukana. Kuitenkin toiselle kierrokselle liittyy niin paljon kysymysmerkkejä, että lopputulosta on mahdotonta sanoa varmaksi. Sanon tämän siksi, että on vielä hyvinkin mahdollista, että peli kääntyy vielä Haaviston eduksi. Lisäksi olen näissä vaaleissa Pekka Haaviston kannattaja, joka uskoo hänen olevan Suomelle parempi presidentti kuin Niinistö. Ei sillä, Niinistö on toki parempi kuin suuri osa muista ehdokkaista.

PS. Ja nyt oikeasti työntäkää se ”vastajytky” sinne, missä valo ei paista. Koko sana, tai termi, alkaa tympiä jo sen verran, että alkaa melkein jo harmittaa etten äänestänyt Soinia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti